Tuli ja rauha -huivi

Olen aiemminkin etsinyt harmaalle vastaväriä, mutta tällä kertaa otin vähän erilaisen näkökulman tarkasteltavaksi.

Migreenini muistuttavat nykyisin tulimerta. Sillä on iso muutos aiempaan, sillä ennen olisin kuvannut ne keltaisen sävyisiksi oksennuspalloiksi, palan tuntuna kurkussa. Koen tulen elementtinä, jota tarvitaan muutoksessa; jokin vanha on ensin poltettava pois, jotta voi syntyä uutta. Olen joskus kuullut viisaan neuvon, miten sinne tuleen voi myös heittää kaikenlaista, vaikkapa jonkin asenteen tai suhtautumisen - sen on aika muuttua.

Tätä tunnetta kuvaamaan löysin aiemmin virkkaamani huivin, joka jäi mielestäni silloin kesken. Lanka loppui, eikä saatavilla ollut sitä enää lisää. Otin tämän kuvan muuten yölliseen aikaan, koska inspiraationi iski aivan keskellä yötä.

Ideoin, miten yhdistäisin tähän tulimereen toisen tunnetilani, äärimmäisen rauhallisuuden ja levollisuuden olon. Kaksi vastakohtaa saisivat kohdata toinen toisensa tässä työssä. Ajatus tuntui pähkähullulta ottaessani lankakerää esille, mutta luovuuden virtaa on silti mielestäni hyvä noudattaa.

Olen aika inspiroituneena virkannut tätä työtä. Yhdellä automatkalla virkkasin harmaan keskelle vielä kukkasen. Sekin vähän hämmensi, mutta ajattelen, että tähänkin huiviin kuuluu myös kauniita asioita.

Yhtä hyvin tämän voi ajatella syksyn ja talven liittona. Pian alkaa olla hetki, jolloin syksy vaihtuu talveksi, lehdet putoilevat puista ja pian ruska vaihtuu lumisateeksi. Riippuukin huivin ripustustavasta, että kumpaa katselee; syksyä vai talvea, vai kenties molempia.

Mukavaa alkanutta viikkoa!