18.10.2015

Virkkaustyökin kuuntelee - röyhelöreunaisen boleron tarina

Aloitin joku aika sitten virkkaamaan boleroa - oho, siitä on melkein kuukausi jo aikaa... En halunnut lukea ohjeita, virkkailin sitä vain vanhan boleron pohjalta ajatuksella "pylväs, ketjusilmukka, pylväs, ketjusilmukka...". Lankana käytin Novitan Softyä, jota oli jäljellä lämpimästä harmaasta liivineuleestani.


Ajatus tällaisesta valmiin vaatteen mallin mukaan virkkaamisesta on minulle tullut varmastikin Virpi Siiran Oma Koppa -blogin seuraamisesta. Blogi ja Virpin kirjat Oma Koppa Neliö ja Ympyrä esittelevät paljon kivoja ideoita, mutta useinkaan eivät varsinaisia tarkkoja ohjeita. Siitä on juolahtanut mieleeni, että kappas, silmukoita voi lisätä valmiin vaatteen mukaan sen enempää laskematta.

Tämä virkkaustyö on ollut sellainen, että sitä tehdessäni ajatukset ovat liidelleet mitä erilaisimmissa kysymyksissä ja olen pohtinut asioita. Esimerkiksi sitä, miksi yksi tuttavani ajaa itseään loppuun eikä välitä huolehtia itsestään ja mikä häntä voisi auttaa. Sitten olen toivonut henkilölle hyvää ja että löytäisi polkuaan eteenpäin. Samalla olen miettinyt oman elämäni vaiheita ja tuntemuksiani. Silmukka silmukalta ajatukseni ovat menneet eteenpäin ja olen saanut kenties uuttakin ymmärrystä asioihin. Olen hyväksynyt hetkiä sellaisena kuin ne ovat ja miettinyt, mihin voin vaikuttaa ja mihin en. Varsin terapeuttinen virkkaystyö siis!

Tätä työtä ei ole voinut hoputtaa, se on kulkenut omaa tahtiaan matkassani ja valmistunut ajallansa.



Otin sen heti käyttöön - ehkäpä se toimi eilen eräässä oudossa tilanteessa jopa henkisenä vahvistajanani. Olin miettinyt niin monia kysymyksiä boleron kanssa, että sitten kun törmäsin erääseen henkilöön, niin tiesin heti vastauksen. Kysymys oli, haluanko tämän entisen narsistisen ystäväni takaisin elämääni? Vastaus oli, että en. Selkeä, oivaltava ajatus, enkä tuntenut syyllisyyttä vastatessani "ei kiitos".



Mietin tänään syntyjä syviä ja oivalsin, että olen vastuussa vain omista tunteistani. Nyt voin viedä tunteeni loppuun, hyväksyä vihani ja muut tunteeni, päätyä ehkä antamaan ajallaan anteeksikin ja jatkaa eteenpäin. Hänen tehtävänsä on käydä läpi omansa. Minun ei tarvitse siihen enää myötävaikuttaa. Tällainen päätös keventää ihanasti omaa oloa.


Mukavaa sunnuntaipäivää sinulle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti