Pitsimekko kaksivuotiaalle

Juhliin menossa ja lapselle ei mitään päällepantavaa? Joskus voi käydä näinkin, mutta onneksi ompelukone on keksitty ja oma luovuus käytettävissä.

Piirtelin kaavan lapselle sopivista vaatteista ja surrauttelin pitsimekon pitsipaidasta (joka pyöri kaapissa - no eipä pyöri enää). Pitsimekkoon ihastui myös lapseni, joka tunnisti mekon kuvan myös koneelta. Tuo oli hänen päällään, hän näytti minulle.

Mekolla kelpasi pyörähdellä ja sitä esiteltiin melkein jokaiselle:) Uskoisin, että tätä tullaan käyttämään toisenkin kerran. Nyt se vain on suklaassa ja odottaa pesua...

Mukavaa viikon alkua!

Monikäyttöisellä hameella syksyä kohti

Sain hametuunauksen vihdoin valmiiksi! Tuunasin jo sukkiakin välillä, kun projekti venyi ja venyi...

En ole juurikaan pitänyt hameita. Aloin kyseenalaistaa ajatustani, kun luin Lauren Conradin tyylikirjaa. Löysin tämän kirjan taannoin yhden euron hintaan ja täytyy kyllä sanoa, että siitä on ollut jo paljon iloa!

Lauren puhuu kirjassaan mm. garderobin avainvaatteista ja omista luottovaatteistaan. Tämä sai minut pohtimaan, että mitkä ovat minun luottovaatteitani ja minkä varaan luon omaa tyyliäni ja vaatekaappiani? Kaunis kuva ihanasta hameesta ja kuvaus siitä, miten välttämätön hame on, saivat minut miettimään omaa suhtautumistani. Miten niin en muka voisi käyttää hameita pukeutumisessani? Käyn silloin tällöin erilaisissa tilaisuuksissa ja voisin itse asiassa kyllä näin syksyllä kokeilla käyttää niissä hameita.

Sitten havahduin ihastelemasta tätä Burdan (9/2014) mallia. Miten sen helma hulmuaa kauniisti ja huomasin ajattelevani, että mallikin voisi olla monikäyttöinen.

Enempää sen ajattelematta piirtelin kaavat lehdestä. Kankaaksi muotoitui tämä vanha liivimekko, joka ei enää mitenkään sovi ylleni enkä pidä sen mallistakaan. Ihmettelin, että miten olen joskus voinut sitä käyttää? :)

Kun leikkaa jotain valmista palasiksi, se tuntuu aina kirpaisevan. Niin kävi tälläkin kerralla. Mutta se tunne menee onneksi nopeasti ohi.

Hameen työstämisessä oli monia haasteita. Kangasta tuntui olevan varsin rajallisesti, vaikka mekko vaikutti suurelta malliin nähden. Haaste johtui kellohelmasta, johon meni varsin runsaasti kangasta - lopun kanssa joutuikin sitten vähän taiteilemaan. Hyödynsin vanhasta mekosta myös taskut, jotka ensin pullottivat hameessa. Hetken ihmeteltyäni laitoin niihin vetoketjut, jotta pysyvät paremmin muodossaan. Vyötärö tuntui vajaalta ja lisäsin siihen satiinisesta vuorikankaasta rusettinauhan. Ja ihan kivahan siitä sittenkin tuli.

Seuraavaksi alan penkoa vaatekaappiani ja tutkimaan, mitkä vaatteistani sopisivat uuden hameeni kanssa. Yritin ottaa hameesta kuvaa myös roikkuvana.

Mukavaa viikonloppua!

Rantamekosta tunika

Ompeluprojektit linkittyvät toisinaan - oikeastaan aika useinkin - läpikäymiini tunteisiin. Minulla on toisinaan ahdistusta, joka ilmenee myös migreeneinä. Tätä tunikaa edelsi viiden päivän päänsärky, joka tuntui pitkältä ja synkältä... pinnalla oli ahdistustakin. Sen hälvennyttyä päätin työstää sitä värien ja tuunauksen kautta - tai oikeastaan se vain lähti tulemaan ideoiden ja visioiden kautta. Hällä väliä, näin siinä siis kävi...

Minua alkoi kismittämään tällainen ihana rantamekko, joka ei nimittäin - yllätys yllätys - mahtunut päälle. Päätin lyhentää sen ja tehdä siitä topin.

Kuinkas sitten kävikään... Saatuani siitä topin, minua alkoi harmittamaan se, että ensimmäinen versio oli paremman näköinen. Tämä tuntui tylsältä, kun se oli ensin ollut rantamekko niskalenkkeineen.

Eipä hätiä mitiä, olin aiemmin ostanut tällaisen tyllimekon kirpparilta purettavaksi ja käytettäväksi erilaisiin tarkoituksiin.

Leikkasin siitä yhden suiron ja päätin lisätä sen mekkoon. Jouduin tosin monta kertaa miettimään, että onko tämä nyt ihan hölmö idea...

Vieläkin mekko tuntui kaipaavan sitä jotakin...

Nyt keksin, laitan siihen pari rusettia, kuin pisteeksi I:n päälle! Ja se on siinä.

Kun mietin mekon/tunikan värimaailmaa - tulkitsen sen tällä erää liittyvän vihan ja rakkauden väliseen ristiriitaan. Työstin nimittäin tällä erää paljon itseni tuomitsemista. Mikään ei tuntunut riittävän yli-minälleni. Koin itseni vähän väliä riittämättömäksi, erityisesti, jos jouduin keskeyttämään minkä tahansa meneillään olevan asian. Ja pienen lapsen kanssa niin sattui usein. Ahdistavaa tunnetta tuli vähän väliä pinnalle, niin kuin tässä tunikassa musta väri tuntuisi jotenkin kohoavan pintaan päin. Tunne oli kuin sumea verho, jota tässä mallintaa tylli tunikan alalaidassa. Pisteenä I:n päällä toimivat rusetit kertovat, että tunne sai aikaan kuitenkin jotain kaunista. Se hajosi pintaan päästessään ja näiden kautta päästän siitä irti.

Valoisaa ja seesteistä päivää myös sinulle.

Toppihame-tunika

Ompelin viikko sitten tätä paitaa..

Alkuperäisestä paidasta jäi käyttämättä toppimainen yläosa.

Lisäksi vaatekaapistani löytyi jälleen mainospaita, tällä kertaa musta... Yhdistin toppimaisen yläosan mustan mainospaidan alaosaan ja laitoin väliin tummansinistä trikoota. Poistin myös hihat.

Ja tadaa, siitä tuli... ööö... toppihame tai toppitunika... jospa kutsun sitä toppihame-tunikaksi:)

VillaNannan blogista löytyy muuten myös vastaavanlaisia ideoita, linkki yhteen kivaan toppimekkoon löytyy tästä.

Tunikan rypytys nostatti tunteita

Lisäsin jälleen rypytysnarut mekkoon /tunikaan. Tältä se näyttää valmiina.

Aina ei vain ole helppo tehdä näitä muutoksia. Huomasin nimittäin, että eri tavoin epäsopivien vaatteiden muokkaaminen itselle sopivaksi nostaa pintaan myös tunteita, jotka ovat niihin kätkeytyneet... epävarmuutta, itseluottamuksen puutetta, jonkinlaista ahdistusta siitä, että olenko minä hyvä ja riittävä tällaisena kuin olen. Olisi helpompi laittaa ne vaatteet takaisin kaappin piiloon tai heittää niitä pois. Mutta toisaalta huomaan, että niiden työstäminen antaa uskomattomalla tavalla roppakaupalla hyvää oloa ja itseluottamusta.

Niinpä lisäilin tähän eilen kaupungille mennessäni ihanan jakun ja huivin ja hymyilin kaikille peilaaville näyteikkunoille ja vähän vastaantulijoillekin. Koin olevani viehättävä nainen. Se on eetvarttia pienen lapsen äidille, joka pääosin piiloutuu ties mihin rytkyihin:)

On hyvä välillä pukeutua naiselliseksi ja kokea olevansa viehättävä, vaikka se sitten nostattaisikin epäuskon aallokon. Sen voi sitten antaa mennä ohi ja jatkaa itseluottamuksen vahvistamista.

Ihanaa viikonlopun alkua sinulle!

Olipa kerran... liian kireä neulemekko

Pyörittelin hyppysissäni tällä kertaa neulemekkoa, jonka kuvio oli ihan kiva (en halunnut katkaista sitä), mutta jostain kumman syystä se sattui kiristämään vyötäröllä:) Sitten iski ahaa-elämys! Laittaisin sille reunoihin ryppynarut.

 

Eli leikkasin 2 n. 6 cm leveää kaitaletta ja ompelin ne mekon reunaan - kahdeksi kujaksi kummallekin puolelle. Hyödynsin nyörinä yhden avainkaulanauhan nyörejä - jääpä materiaalia sellaiseen, jos joskus haluan tehdä uuden version:)

 Tältä ne näyttävät nurjalta puolelta.

 Ja tässä on uudistunut mekko - oikeastaan nythän se on tunika:)

Mukavaa alkanutta viikkoa!