En ole juurikaan pitänyt hameita. Aloin kyseenalaistaa ajatustani, kun luin Lauren Conradin tyylikirjaa. Löysin tämän kirjan taannoin yhden euron hintaan ja täytyy kyllä sanoa, että siitä on ollut jo paljon iloa!
Lauren puhuu kirjassaan mm. garderobin avainvaatteista ja omista luottovaatteistaan. Tämä sai minut pohtimaan, että mitkä ovat minun luottovaatteitani ja minkä varaan luon omaa tyyliäni ja vaatekaappiani? Kaunis kuva ihanasta hameesta ja kuvaus siitä, miten välttämätön hame on, saivat minut miettimään omaa suhtautumistani. Miten niin en muka voisi käyttää hameita pukeutumisessani? Käyn silloin tällöin erilaisissa tilaisuuksissa ja voisin itse asiassa kyllä näin syksyllä kokeilla käyttää niissä hameita.
Sitten havahduin ihastelemasta tätä Burdan (9/2014) mallia. Miten sen helma hulmuaa kauniisti ja huomasin ajattelevani, että mallikin voisi olla monikäyttöinen.
Enempää sen ajattelematta piirtelin kaavat lehdestä. Kankaaksi muotoitui tämä vanha liivimekko, joka ei enää mitenkään sovi ylleni enkä pidä sen mallistakaan. Ihmettelin, että miten olen joskus voinut sitä käyttää? :)
Kun leikkaa jotain valmista palasiksi, se tuntuu aina kirpaisevan. Niin kävi tälläkin kerralla. Mutta se tunne menee onneksi nopeasti ohi.
Hameen työstämisessä oli monia haasteita. Kangasta tuntui olevan varsin rajallisesti, vaikka mekko vaikutti suurelta malliin nähden. Haaste johtui kellohelmasta, johon meni varsin runsaasti kangasta - lopun kanssa joutuikin sitten vähän taiteilemaan. Hyödynsin vanhasta mekosta myös taskut, jotka ensin pullottivat hameessa. Hetken ihmeteltyäni laitoin niihin vetoketjut, jotta pysyvät paremmin muodossaan. Vyötärö tuntui vajaalta ja lisäsin siihen satiinisesta vuorikankaasta rusettinauhan. Ja ihan kivahan siitä sittenkin tuli.
Seuraavaksi alan penkoa vaatekaappiani ja tutkimaan, mitkä vaatteistani sopisivat uuden hameeni kanssa. Yritin ottaa hameesta kuvaa myös roikkuvana.
Mukavaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti