25.8.2015

Arjen pieniä iloja

Hoitovapaalla olevan äidin elämä lapsen, puolison ja kissan kanssa on aika arkista. Päivät pyörivät ruoanlaiton, tiskaamisen, unirytmien ja näkymättömän siivoamisen ympärillä. Sanoin näkymätöntä - sillä samalla hetkellä kaikki on sekaisin uudelleen, vaikka juuri äsken siivosit.

Niinpä pyrin mieluummin näkemään arjessa pieniä positiivisia hetkiä ja iloja jatkuvan ympärillä leijuvan kaaoksen ja kaikenlaisten keskeytysten sijasta. Niitä pieniä tärkeitä arjen hetkiä, kun lapseni haluaa juuri sillä hetkellä viestittää jotain tärkeää tai kun jokin on kaunista tai mukavaa.

Tänään aamulla esimerkiksi havahduin siihen, että lapseni vaippa ei ollutkaan pitänyt, pissaa oli hänen paidassaan ja lakanassa. Mukava herätys, ettenkö sanoisi... Otettuani paidan hänen päältään ja siirrettyäni lakanaa sopivasti lapseni jatkoi vielä unta. Joku olisi voinut olla huonotuulinen koko aamun - varsinkin, kun leipäkin oli loppu - itse näin tilaisuuden syödä aamulla luonnonjogurttia tuoreiden mustikoiden ja pähkinäsekoituksen kera sekä nauttia aamukahvin rauhassa.

Kaikki riippuu katsantokannasta. Siitä asenteesta. Otin vieläpä muistivihkoni esille ja kirjoittelin ajatuksiani rauhassa ylös.



Kirjoittelin myös ylös runon/mietteen, jonka niin usein unohdan, mutta jonka pyrin pitämään kirkkaana mielessäni. Jotta näkisin sen avautuvan oven:)


Kun yksi ovi onneen sulkeutuu,
toinen avautuu. Mutta me tuijotamme
usein suljettua ovea niin kauan,
ettemme näe sitä ovea,
joka meille on auennut.
Helen Keller


Osallistun tällä postauksella myös Pienen Linnun MakroTex-haasteeseen arjesta.


Mukavaa illan jatkoa!

20 kommenttia:

  1. Mamma-arki on ohi hujauksessa, ihanaa on kun siitä osaa nauttia.

    Itseasiassa kun yksi ovi sulkeutuu niin sen jälkeen on lukematon määrä ovia joita voi kokeilla avata. Päästäkseen eteenpäin asioista pitää pystyä luopumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, lapsi on pieni vain hetken ja kehitystä tapahtuu hujauksessa.
      Se on varmasti juuri se luopumisen tuska, joka iskee vastaan, kun ei näe sitä uutta ovea - tai useampia. Mietin tätä välillä niin isommissa kuin pienemmissäkin asioissa:)

      Poista
  2. Mamma-arki on ohi hujauksessa, ihanaa on kun siitä osaa nauttia.

    Itseasiassa kun yksi ovi sulkeutuu niin sen jälkeen on lukematon määrä ovia joita voi kokeilla avata. Päästäkseen eteenpäin asioista pitää pystyä luopumaan.

    VastaaPoista
  3. Olla ja pysyä hetkessä, nauttia siitä, se on parasta elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta:) Helposti murehtii mennyttä tai tulevaa, mutta nauttimalla tästä hetkestä on rauhallisempi ja onnellisempi.

      Poista
  4. Hyvä asenne! Paljon voimia siihen lapsiarkeen, joka on niin totaalista, mutta kuten tuossa edellä todettiin, nopeasti ohimenevää sorttia.:)

    VastaaPoista
  5. Asenteesta se kaikki on kiinni! Yritä nauttia hoitovapaastasi, vaikka raskasta se välillä onkin. Arjen pienet ilot kantavat eteenpäin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset:) Yritän myös löytää välillä hetkiä itselleni ja sitä kautta vähän tasapainottaa:)

      Poista
  6. Asenne ratkaisee. Aina.

    Sitä ne Positiivaritkin korostavat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Positiivareilla on kyllä hyviä mietelauseita:)

      Poista
  7. Hyvä termi tuo näkymätön siivous. Kivat kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Termi tuli mieleen postausta kirjoittaessani:)

      Poista
  8. Totta! KUn yksi ovai sulkeutuu, toinen avautuu tavalla tai toisella. On hyvä ottaa hyvät asiat esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnittämällä huomio positiiviseen ja miettimällä, voiko negatiivisia muuttaa (tai onko edes tarpeen), pääsee eteenpäin. Näin ainakin uskottelen itselleni...:)

      Poista
  9. Todella hieno asenne sinulla! Mä myös yritän kovasti suhtautua asioihin samalla tavalla, mutta välillä huomaan toimivani aivan päinvastaisesti arvojeni kanssa. Se ärsyttää itseänikin ja yritän kovasti taas saada kiinni pienten hyvien asioiden huomaamisesta. :)

    VastaaPoista