Koivuntuoksuiset löylypussit

Kirjoittelin aiemmin innostuneeni löylypussi-ideasta ja hain silloin koivunoksia kuivattavaksi. Törmäsin ideaan Kaikki paketissa -blogissa ja halusin kokeilla niitä itsekin. Näin muuten löylypusseja myös myytävänä Someron Pellavakeskuksessa - kävin siellä viime viikolla. Kannattaa käydä tutustumassa! Siellä on parhaillaan tekstiilitaiteilija Saara Hirvisalon näyttely ja toki myydään myös paikallisia käsitöitä.

Mutta löylypusseihin...

Kankaana käytin aiemmin rikkinäisestä käsilaukusta purkamaani vuorikangasta. Ompelin pusseista osin hieman eri kokoisia,sen mukaan minkä kokoisia kankaanpalat olivat. Tulee sitten testattua, tuoko isompi pussi enemmän koivuntuoksua:)

Täytin pussukat kuivatuilla koivunlehdillä.Täytteenä voisi varmasti käyttää monia muitakin kuivattuja kasveja - esimerkiksi laventeli kuulostaisi ihanan rentouttavalta tuoksulta.

Ei muuta kuin testailemaan! Mielenkiintoista kokeilla, kuinka paljon tuoksua ne antavat - ja montako kertaa yhtä voi käyttää...

Rikkinäisestä käsilaukusta on kyllä ollut jo moneen juttuun. Ensimmäiseksi tein sormenjälkiä putsaavan kännykkäkotelon.

 

Sitten pussukan etukorteille. 

 

Ja nyt tuli käytettyä vuorikankaat. Hmm. keinonahkapaloja on vielä...:)

Mukavaa ja idearikasta päivää!

Lempikäsityöt

Törmäsin VillaNannan blogissa Lempikäsityö-haasteeseen ja halusin heti osallistua.  Haaste on lähtöisin Kätsän käsistä -blogista. Kyse on siis käsitöistä, joissa on "sitä jotakin". Yritän kerätä omia suosikkejani tähän. Huomasin tosin, että se onkin aika vaikeaa, sillä monista on ehtinyt tulla suosikkeja.

Tätä vähän alustaen tein juuri blogiini yläpalkin, johon keräilin joitakin käsitöitä.

Yksi ehdottomista uusista suosikeistani on tämä tunika. Laitan sen päälle aina kun mahdollista. Pidän sen väreistä ja sen omalaatuisuudesta.

Olen alkanut myös käyttää koruja enemmän kuin ennen, tässä juhannukseksi tekemäni koru. Olen tehnyt pari tällaista, näitä on ihanan helppo virkata.

Ihastuin syvästi myös juuri valmistuneeseen oranssiin boleroon. Se omalla tavallaan viestittää minulle, miten rumastakin voi tulla osa jotain kaunista.

Haastavaa, sillä pidän niin monista... Seuraava kuvaa, miten osa blogiani ja minua ovat myös helpot tuunaukset. Tässä siis ryppynarut reunoissa muuttivat paidan ilmeen ihan erilaiseksi.

Viimeisenä bloggaamistani jutuista päätin nostaa kylmälaukkurepun. Se on mukanani melkein aina:)

Sitten vielä pari muuta. Ennen bloggauksen aloittamista olen tehnyt mm. tällaisen imetysmekon. Malli on Virpi Siiran kahden sauman mekon idealla - mutta muokattu imetysmekoksi. Kutsun mekkoa Punahilkaksi.Tämä mekko on merkittävä siitä, että se muutti suhtautumistani käsitöihin. Aloin oivaltaa, että käsitöitä voi tehdä myös simppelimmin. Aina ei tarvita monimutkaisia ohjeita ja kaavoja, vaan malleissa voi hyödyntää omia vaatteita. Käsitöitä voi tehdä myös fiilispohjalta.

Yksi myös, mitä paljon käytän, ovat siirrettävät muistikirjan kannet. Näiden kansien sisälle kirjoitan syvimpiä ajatuksiani.

Miksi siivousvälineet ovat niin rumia?

On ihanaa, miten bloggaaminen antaa paljon uusia ideoita. Niitä syntyy monella tapaa, esimerkiksi tekemällä ja kokeilemalla sekä lueskelemalla ja katselemalla muiden ihania toteutuksia. Myös ihmettelyn kautta voi tulla ideoita - mihin tuon voisi käyttää tai miten jonkin jutun voisi ratkaista. Ja mitä enemmän tekee ja toteuttaa, sitä luovemmaksi oma ajatusmaailma taitaa muuttua. On myös helpompaa kokeilla, että toimisiko jokin itselle uusi juttu.

En juurikaan enää osta esimerkiksi käsityölehtiä - miksi ostaisin, kun netti on pullollaan ideoita? En kaipaa lehtien tarjoamia kaavoja, vaan minusta on hauska piirtää omia jo olemassa olevista vaatteista ja tuunata vaatteita uuteen uskoon - omalla mielikuvituksellani:)

Sanoisin, että juuri bloggaamisen kautta on tullut paljon tätä idearikkautta lisää. Kokeilen ja toteutan silti - vaikka olisin ensin vähän epäuskoinen. Ja olen saanut aimo annoksen itseluottamusta. Huomasin myös, että vaatekaapissani alkaa jo olla enemmän sellaisia kivoja vaatteita. Menen sinne enemmän mielissäni, kun tiedän löytäväni sieltä jotain kivaa. Aiemmin yritin löytää epäsopivien joukosta vain sen parhaiten sopivan... Projekti on toki vielä kesken - se on sellainen ikuisuusprojekti - mutta tulokset alkavat kuitenkin jo näkyä.

Eikä ideani olekaan jääneet pelkästään vaatejuttuihin, vaan olen kiinnostunut muustakin. Ihastuin taannoin Madam BC:n fleecemoppiin, kun selailin blogia - tosin nyt en löytänyt heti postausta, jotta olisin pystynyt linkkaamaan siihen... Olisikohan ollut vuodelta 2014? Kyseessä on siis tämä idea. Kiitokset Marikolle vielä postausvinkkauksesta!  

Tein siitä kuitenkin oman versioni. Se sai minut miettimään, että miksi siivousvälineet on tehty sellaisiksi, että ne on pakko laittaa siivouskaappiin piiloon? Miksi ne ovat siis niin rumia? Niinpä päätin vähän koristella tätä omaa toteutustani. Nyt minulla onkin söpö pikkumoppi, eikä niin haittaa vaikka moppiosa olisikin näkyvillä kuivumassa:)

Toinen reuna on hieman toista lyhyempi - sen saa siltä puolelta helposti pois (syntyi tosin vahingossa) :) Kyllä nyt kelpaaa siivoilla! Kokeilin jo pyyhkäistä sillä keittiön lattian, ja hyvin toimi - kostea fleece pyyhkii hyvin.

Mukavaa sunnuntaita!

Askartelutarvikkeet

Askartelutarvikkeeni ovat olleet ihan hujan hajan. Mikäköhän siinä on, että niitä on niin vaikea pitää järjestyksessä? Kun kuitenkin esimerkiksi korttien askartelun aloittaminen on paljon mukavampaa, kun tarvikkeet löytyvät helposti.

Päätin siis siivota askartelutarvikelaatikot. Levitin kaiken lattialle (1,5 vuotiaan lapsen kanssa - oli muuten hänen mielestään ihan mahtavaa ja auttoi mielellään, erityisesti siinä purkamisessa). Sen jälkeen yritin saada kaiken järjestykseen, tein omat pinot ja laitoin monitoimikansioon esimerkiksi kartonkeja, papereita ja tarroja omiin taskuihinsa. Ja laatikkoon erilaisia pikkutarvikkeita. Ennakoin myös sitä, että askarteluun osallistuu lapsenikin ja pussitin minigrip-pusseihin hilepurkkeja ja -pusseja yms. Huh! Nyt täytyy vain pitää ne järjestyksessä.

Mikä tuntuikin yllättävän vaikealta. Askartelin eilen yksiin tuleviin juhliin onnittelukortin, enkä olisi millään jaksanut palauttaa tarvikkeita samoihin paikkoihin. Sain itseni kuitenkin pidettyä kurissa, ainakin tällä kertaa:)

Tällainen kortista tuli.

Olemme antamassa puutarhaliikkeeseen lahjakortin, joten kortti vihjailee myös lahjan sisällöstä. Sisälle tulee kuori lahjakortin taskuksi ja onnittelut.

Mukavaa lauantaipäivää!

Oranssi bolero

Olipa kerran ruma oranssi silkkipaita. Se syntyi 1990-luvulla ja sitä käytettiin kerran pari. Sen ajan mukaisesti siitä löytyvät vielä olkatoppauksetkin.

Paita oli hylättynä pitkään vaatekaapissani vanhempieni kotona. Sitten kaivoin sen esille ja ihmettelin, että mitä ihmettä sille teen. Näin siinä kaikesta rumuudesta huolimatta potentiaalia. Oranssi paita kertoi haluavansa osaksi jotain muuta ja se oli ihastunut mustaan. Sen uudeksi kaveriksi löytyikin musta trikoopaita. Hetkinen - miten trikoo ja silkki sopivat yhteen?

Leikkasin trikoopaidan edestä keskeltä kahtia. Tarkoitus olisi laittaa suikaleet edestä ristiin.

Tähän yhteyteen oli ajatuksena ommella nämä oranssit suikaleet - leikkasin ne paidan selkämyksestä.

Tässä välivaihe - oranssit suikaleet ovat jo puolittain kiinni.

Kahden varsin erilaisen paidan ystävyys ei kuitenkaan ala ihan mutkattomasti. Yhdistin oranssia suikaletta ensin niin, että se meni vinoon - leikkasin sen irti ja ompelin uudelleen (purkaminen olisi rikkonut molempia kankaita). Samalla tajusin taitella sen kaksinkerroin - tuli siistimminkin:) Lyhensin myös selkäosan samaan mittaan.  Sivusauman olen purkanut tähän asti, jotta solmittavaa suikaletta olisi mahdollisimman paljon.

Ruma oranssi paita oli onnessaan, kun pääsi osakseen yllättävän kaunista kokonaisuutta. Se ei olisi uskonut, että siitäkin voi tulla osa jotain näin nättiä. Kuin ruma ankanpoika, se löysi tiensä kauniiseen ja silmiä miellyttävään kokonaisuuteen.

Osallistun tällä postauksella Pienen linnun kuvaushaasteeseen "Oranssi". 

Ihanaa viikonloppua!

Capreilla treenaamaan?

Pengoin vanhempieni luona vaatekaappiani - mitä sinne olen vuosia sitten jättänyt. Vastaani tuli tällaiset verskat, jossa on resorit vielä lahkeensuussakin... Siis kauheaa, eihän noita voi enää käyttää! Kiristivät myös liikaa vyötäröltä.

Mutta päässäni muhi kuitenkin idea. Ei muuta kuin vähän lyhennystä ja vyötärö uusiksi - niin ei enää kiristä liikaa ja housut voisivat olla vaikka capri-mittaiset. Nämä lähti veks...

Löysin jemmoistani samanväristä resoria ja laitoin siitä vyötärölle uuden kuminaiha-/nauhakujan. Ja käänsin ja ompelin lahkeensuut. Kävi aika nopeasti - ja käyttökelvoton muuttui käyttökelpoiseksi:)
Muuttuukohan samalla tunteet ja ajatukset - nämä verskat nimittäin muistuttavat liikuntatunneista eivätkä ne aina ole niitä parhaita muistoja... Nyt kun housut eivät ole enää samat, niin ehkä niille syntyy uusi mahdollisuus mukavampiin muistoihin:) Tai ehkä ne tuovat uutta voimaa niihin päiviin, kun jokin ottaa päähän - olen selvinnyt monesta aiemminkin -ajatuksella:).

Capri-sortsit pääsevät heti käyttöön -ryhdyn nimittäin kohta siivoamaan niiden kanssa.

Mitä tapahtui sitten jämäpaloille? Ompelin lahkeenpaloista kaksi pussukkaa hoitolaukkuun - niissä kun oli vetoketjukin jo valmiina. Pussukoissa on näppärä säilyttää erilaisia pikkutarvikkeita, kuten muovipusseja vaipparoskille. Resorit jätin vielä jemmaan.

Mukavaa päivää!

Heinäkuu

Heinäkuussa aion tehdä ainakin seuraavia juttuja (on sitten kesäinen sää tai ei) :)

• nauttia jäätelöstä ulkona

 Kuvassa uusi kylmälaukkuni, joka on ollut jo monessa mukana. 

Siinä on helppo kuljettaa niin omia kuin lapsenkin eväitä.

•  katsella pilviä

• tehdä omia versioita
  
  
  
  Kuvassa juuri tekemäni hiusdonitsi. Miten se muistuttaakin hieman pilveä - niin mallinsa kuin valkean pitsinsäkin puolesta:)
  
  
•  tehdä pieniä kivoja juttuja, kuten tuunata kukkaroni.
  
  
  
  Tulossa postaus Pimp My Wallet...;)
    
  Ja tarkoitus on myös ihan vain olla ja nauttia niistä pienistä jutuista ja vaikka vain seurata kissaani.
  
  
  
  Missu taitaakin olla blogissani ihan ensimmäistä kertaa.
  
  
  
  
  Osallistun tällä postauksella  Pienen linnun valokuvaushaasteeseen Heinäkuu.
  

Verhojen lyhennys - jämäpaloja käyttöön

Lyhentelin paria verhoa ja totesin, että en haluaisi vain laittaa jämäpaloja tilkkulaatikkoon vaan myös tehdä niistä jotakin:)

Kyseessä oli valkoinen pitsiverho ja paloja oli vähän erikokoisia - leikkasin ensin liian vähän pois ja pärräsin, että eihän näistä mitään järkevää saa - vai saako...?

 

Tein sen perinteisen jutun - hiusdonitsin - ja sille kaveriksi rusetillisen hiuspannan. Hiuspannan sisällä on pätkä t-paidan hihasta ja pieni pätkä kuminauhaa joustoa antamassa.

Tein myös toisesta verhokankaan suirosta vinonauhaa. Toinen jäi vielä pohdintaan.

Valkoista pitsikangastakin jäi vielä - katsotaan, mitä näistä tulee... Ainakaan ihan kaikki ei mennyt sinne tilkkulootaan:)

Pussukka etukorteille yms.

Rikkinäisen käsilaukun käyttöideat saivatkin heti jatkoa... Minulla on nimittäin ollut suuri osa etukorteista ja asiakaskortteista väliaikaissäilytyksessä pienessä muovitaskussa sillä aikaa, kun olen yrittänyt keksiä niille toisen säilytyspaikan kukkaroni sijaan. Niitä on kertynyt kukkarolleni aivan liikaa. Niinpä käytin laukun palasia myös tähän korttipussukkaan.

Pussukan osat ovat hiukan korttinippua suuremmat ja pyöreähköt. Avausmekanismina toimii niin ikään käsilaukun  yksi vetoketjuista ja vuori on yhdestä topista. Kyse on siis varsinaisesta kierrätyskäsityöstä:)

Tässä keinonahanpalat ja vuori on jo yhdistetty vetoketjuun ja vuorikin on ommeltu ympäri.

Sitten ompelin "nahkaosien pohjan". Kannattaa jättää kääntöaukko! Se kääntöaukko olisi kyllä kannattanut jättää jo vuoriin...

Tässä kävi nimittäin niin, että jouduin sitten kursimaan sen kääntöaukon käsin nahkanpalasiin oikealta puolelta.

Pussukka meni heti käyttöön - kortit vain sisään ja se on siinä!

 

Mitä voi tehdä rikkinäisestä käsilaukusta?

Olen päättänyt alkaa tarkastelemaan esineitä ja vaatteita erilaisesta näkökulmasta. Tällä erää katselin yhtä rikkinäistä käsilaukkuani. Sen sijaan, että heittäisin sen pois - koska ei sitä tuollaisena voi käyttää - ihmettelen ja pyörittelen sitä käsissäni miettien sitä raaka-aineena johonkin uuteen.

Purkamisessa ei kauaa mennyt - ehkä puolisen tuntia. Täytyy pitää tämä mielessä, kun seuraavan kerran kuvittelen purkamisen olevan liian vaivalloista! Imuria kannattaa pitää muuten lähistöllä - tässä ainakin oli kovettunutta liimaa sisällä, joka oli hyvä saada heti pois.

Mielessäni välkkyi, että tästä voisi tehdä ainakin kännykkäkotelon. Valitsin siihen palaset ja aloin ommella. Ideanani oli laittaa reunaan vinonauhaa.

Yhdistelin palasia ja tein vuorin mikrokuituliinasta. Tällöin kännykkä puhdistuisi ikään kuin huomaamatta kotelossaan. Ei enää likaisia sormenjälkiä! Idea on Madam B.C:n kirjasta.

Vinonauha tosin vääntyili ja kääntyili vähän sinne tänne, mutta ihan kiva siitä loppujen lopuksi tuli. Ja kyllä se ainakin putsaa niitä sormenjälkiä!

Aurinkoista alkanutta viikkoa!

Pitsibolero

Muistattekohan tämän...? 

 

 Siihen käyttämästäni pitsitunikasta jäi yläosa ylimääräiseksi tilkkulaatikkoon.

 

Niinpä leikkasin sen etuoosasta keskeltä halki, pyöristelin vähän ja laitoin satiinista vinonauhaa reunaan.  Se kävi nopeasti ja helposti - ja vaatekaappiini ilmestyi uusi kiva bolero kesän juhliin:)

Aurinkoista kesäpäivää!