30.9.2015

Pimeille kaduille

Oletko jo varautunut hämäriin iltoihin? Itse vasta aloittelen... Aika huonosti siis vielä, mutta vähitellen yhä paremmin. Mistä siis puhun? No heijastimista tietenkin!


Tänään toteutin nopeana ja helppona virkkaustyönä heijastimelle uuden nauhan, johon laitoin koristeeksi myös pari akryylihelmeä. Lankana ohut paljettilanka, jolla koristelin myös farkun lahjetta ja neuletta. Heijastimen aion kiinnittää kaulanauhasta napatulla nipsulla.


Ja kas, näkökulma vähän muuttui.


Aiempi heijastintoteutukseni on nämä laukssa roikkuvat kukat. Ohje on Tänään kotona -blogista.


Osallistun tällä postauksella Pienen Linnun makrotex-haasteeseen Kadulla. Täältä löydät muita kuvia ja postauksia.

29.9.2015

Ruosteenpunainen kuu

Viimeisin täysikuu taisi vähän vaikuttaa minuun - kärsin nimittäin migreenistä ja harmaat käsityöt vaihtuivat tummanpunaisiin:)

Joten tässä tulee ruosteenpunaisen kuun ensimmäinen sen inspiroima käsityö - kaulakoru. Hehkutinkin jo facebookissa saaneeni kolmella eurolla paljon ihania nappeja ja tämä oli varsinainen löytö. Mietin, miten saisin sen koruksi ja virkkasin sen ympärille hopealangasta kehyksen.


Ostelen kirpputoreilta toisinaan kiinnostavia koruja purettavaksi. Tähän purin materiaalia kahdesta korusta. Teen korutyöt yleensä tarjottimella, niin eivät häviä.


Korupiikeissä on se ihana puoli, että korutyöt valmistuvat aika nopeaan ja pidän siitä, että tulee vähän metallia väliin - koru näyttää kevyemmältä.



 Napissa on jokin kuvio, joka muistuttaa lehteä tai kukkaa.

Tässä näkyy myös tausta, miten kiinnitin sen. Eli korupiikki taivutettu taakse. 
Yritän vielä keksiä "paremman" kiinnitystavan.

Mukavaa viikkoa sinulle!

26.9.2015

Purppura Villa nyt myös facebookissa

Blogini on toiminut kohta puoli vuotta. Päätinkin tehdä jotain uutta ja perustin blogilleni facebook-tilin. Löydät minut sieltä henkilönä Katja L - Purppura Villa. Tein henkilön niin, että sitä pystyy myös seuraamaan, ymmärtääkseni aika lailla samalla tavalla kuin sivustoakin. Laitathan viestiä, jos seuraamisen suhteen tulee ongelmia, jotta voin yrittää selvitellä ne.

Hyvänä puolena tässä järjestelyssä on, että pystyn liittymään sen kautta suoraan erilaisiin käsityö-ryhmiin. Laitoinkin pyynnön jo aika moneen ryhmään, löytyi niin monta mielenkiintoista:)


https://www.facebook.com/profile.php?id=100010202987066



24.9.2015

Harmaan vastaväri?

Mistä tietää, että syksy on kunnolla saapunut? Sitä ihastuu kunnolla harmaaseen ja haluaa pukeutua sen eri sävyihin. Näin kävi ainakin itselle.

Minua rupesi kutkuttamaan keskeneräisten töiden pussukassani (no, niitä nyt on vähän joka puolella) oleva harmaa neule. En muistanut, kuinka valmis/kesken se oli ja kaivoin sen esille. Ei ole totta! Siis siitähän on vain päättelemättä lankoja ja yhteenompelu tekemättä. Jaa, no hihatkin puuttuu, mutta tarvitseeko se oikeastaan niitä? Ompelin ja päättelin. Tuli valmista.

Neuleen ohje löytyy Novitan Talvi 2010 -lehdestä. Lankana on harmaa Softy.

Mietin harmaata värinä. Miten rauhallinen ja tasapainoinen väri se onkaan. Ehkä juuri nyt kaipaan sen tasapainottavaa vaikutusta? Harmaa on mustan ja valkoisen välimaastoa, se on ikäänkuin kompromissiratkaisu. Harmaan sanotaan myös viittaavan esimerkiksi tapahtumattomuuteen, tuntemattomaan ja toisaalta sitä kuvataan arvoitukselliseksikin. Harmaa saa luonteensa siitä, mitä sen kanssa yhdistää.

Itse asiassa harmaa ei kuulu värispektriin eikä sillä ole siis vastaväriä. No mutta, tätähän pitää vähän kyseenalaistaa ja kokeilla! Ja katsoa samalla harmaan luonnetta. Onko tällä neuleella luonnetta, sopiiko se siis vaatekaappiini:) Eihän luonteetonta vaatetta voi käyttää.

Otin muutamia eri värisiä huiveja esille ja kokeilin niitä harmaan kaveriksi. Pinkki ja turkoosi huivi ovat olleet aika lailla käyttämättömiä. Eikä merellisen vihreän/sininen ole käytössä ollut. Sääli.


Testailemaan siis!

Pinkki piristää kivasti harmaata. Ei ole tylsä päivä tänään:)

Turkoosi on ihana tunnelmanluoja. Se ikään kuin antaa valoa ja voimaa harmaalle.


 Merelliset sävyt luovat rauhallisen ja asiallisen vaikutelman.

Keltainen tuo harmaalle särmää. Siinä on sitä jotakin, energiaa ja voimaa, jotain intuitiivistakin.

Kokeilin vielä oranssiakin. Se on vielä keltaistakin energisempi.

Lilan sävyt ovat minulle vähän mysteeriset. Toisikohan se henkisyyttä, kuen sanotaan?

Kuusi eri värisävyä harmaan lisäksi. Ei löytynyt harmaalle vastaväriä, kaikki sävyt tuntuvat täydentävän väriä. Ei ihme, että väri on suosittu business-pukeutumisessa. Harmaan kanssa sitä taitaakin voida valita, millaista väriä ja vaikutusta sen kanssa kaipaa.  

Millainen päivä sinulla on tänään, kaipaatko sinä harmaan rauhoittavaa vaikutusta tai ehkä turkoosin valoisuutta tai keltaisen iloa ja kepeyttä?

Osallistun tällä postauksella Pienen Linnun makrotex-haasteeseen vastavärit. Muita kuvia teemaan liittyen löydät täältä.


23.9.2015

Farkuille pientä koristelua pintaan

Oletko sinäkin miettinyt erilaisia tuunausideoita perusfarkuille? Löytyikö sopivat farkut kirpparilta tai vaatekaapista, mutta ne kaipaisivat pientä piristystä?

Kyllä, minullekin kävi niin... Ostin yhdet farkut eurolla ja kuvittelin leikkaavani ne palasiksi hameeksi tai laukuksi. Mutta sovitin niitä ja ne sopivatkin jalkaan. Sitten tuli ongelma. Mitä tekisin niille?


Toki lyhentelin niitä hieman. Mutta päähäni iski hullu ajatus virkata ketjusilmukoista ketjua ja ommella ne farkkujen kylkeen. Lankana on hopeanharmaa, paljetein koristeltu Novitan Säde. Ei muuta kuin kokeilemaan.

 Nuppineuloilla kiinni vain.

 Sur rur.

Se on siinä!

Olen saanut myös sinisen neuleen koristelun valmiiksi. Kerroin aiemmin siihen liittyen "kiltin koulutytön" tunteiden purkutarpeestani, joita työstin saksimalla paitaa ja koristelemalla sen. Neule sai koristeet vielä hihansuihinkin. Täytyy kyllä sanoa, että Säde sopii molempiin aika kivasti ja nyt ne mätsäävät yhteen:)
 


Kävin myös ottamassa ulkona kuvia yksityiskohdista.


Kivoja syysvärejä aroniassa, aika vihreää vielä...

Ihanaa viikkoa sinulle!

20.9.2015

Käsityöt antavat voimaa työssäjaksamiseen ja vaikeisiin elämäntilanteisiin


Käsitöiden esittely on vuosikymmenen kuluessa muuttunut. Kymmenen vuotta sitten käsityöharrastuksista kertovissa elämänkerroissa näkyi enemmän urotekojen kuvauksia kuin nykyisin. Nyt keskeneräisiäkin töitä uskalletaan esitellä. Tuoreissa tarinoissa on kerrottu myös enemmän voimaantumisesta. Aihetta on tutkinut käsityötieteen professori Sinikka Pöllänen Itä-Suomen yliopistosta. Lue lisää Ylen uutisista

On hienoa, että käsitöidenkin vaikutusta elämään tutkitaan! On myös mukavaa lukea uutista, joka kertoo, miten käsitöiden avulla voi saada omaan elämään esimerkiksi hallinnan tunnetta. Juuri viime postauksessani mietin käsitöiden taideterapioivaa vaikutusta ja tämä ikäänkuin toi asialle vielä lisää varmuutta:)



 Mukavaa sunnuntai-iltaa!

18.9.2015

Taideterapiaako?

Kävin viikolla kuuntelemassa luennon taideterapiasta. Halusin kuulla, mistä siinä on kyse ja miten sitä voisi soveltaa omassa elämässä. Halusin myös pohtia, että toiminko vaistomaisesti taideterapioivalla tavalla käsitöitä tehdessäni.

Mistä taideterapiassa on mielestäni kysymys?
Taideterapian kautta tehdään jotain luovaa. Kyse voi olla piirtämisestä tai maalaamisesta, esittävästä taiteesta tai vaikkapa juurikin käsitöistä. Suhtautuminen luovaan työhön poikkeaa kuitenkin siitä, mitä on yleensä tottunut ajattelemaan. Eli keskeisintä ei ole lopputulos vaan itse prosessi. Jo se, että tekee jotain, voi auttaa eteenpäin.

Tarkoitus ei ole arvostella työtä, vaan ennemminkin kuulostella omia tunteita, joita prosessi herättää. Niitä tunteita sitten työstetään eteenpäin taideprosessien kautta. Prosessi ei mene kuitenkaan aina niin kuin itse suunnittelee. Ylös voi nousta tunteita, joita ei tiennyt olevan olemassakaan.

Miten taideterapiaa voisi hyödyntää omassa elämäntilanteessa?
Toivon, että jo pelkästään tämän luennon kuuntelu antoi minulle hiukan armollisuutta prosessieni suhteen. Siis ymmärrystä siitä, että muutos minussakin kulkee omaa tahtiaan ja käsityöt, jotka linkittyvät muutokseeni saavat myös kulkea omaa tahtiaan. On nimittäin joskus hirmuisen vaikeaa hyväksyä, että työskentely keskeytyy tai ettei pääse eteenpäin. Tässä yhteydessä haluan kuitenkin miettiä asiaa varsin konkreettisesti, käsityön kautta. Työstän parhaillaan yhtä neuletta uuteen uskoon. Ajattelinkin avata, että mitä se kertoo minusta ja prosessistani.

Tarina alkaa kiltin koulutytön roolista. Ikään kuin huomaamattani olin ajautunut kiltin tytön rooliin. Minulla on tarve miellyttää muita, jotta tulisin hyväksytyksi. Tämä on hankalaa siksi, että sehän alkaa joka päivä yhä uudelleen. Jos ei toimi jollain oikealla tavalla, muut eivät ehkä hyväksykään sinua. Sitä tuntee riittämättömyyttä melkein aina. Teinkö oikein, teinkö riittävästi, mitä muut ajattelevat minusta. Tällainen rooli voi olla osa elämää niin syvästi, että sitä ei huomaa, sen vain kuvittelee olevan normaalia.

Mutta tuli päivä, jolloin aloin kyseenalaistaa tämän kaiken. Aloin käydä päänsisäistä maailmaani läpi ja miettiä automaattisia toimintamallejani. Tuli päivä, jolloin en halunnutkaan miellyttää muita. Haluan olla minä, en jokin rooli. Haluan oppia hyväksymään, että kaikki eivät pidä minusta eivätkä aina ole kohteliaitakaan.

Otin vaatekaapistani paidan, joka on minusta kiltin koulutytön neule. Ihan yhtälailla kuin haluan roolistani irti, on minulla tarve muotoilla vaatteeni minun näköisikseni, pois erilaisista rooleista. Se on minusta hyvin voimallinen tapa, sillä samalla kun vaatteeni muuttuvat oman työskentelyni kautta, myös oma ajatteluni muuttuu. Yhä uudelleen, eri käsityöprosessien kautta.


Rakastan tätä prosessointia ja olen jäänyt siihen jollain tavalla koukkuun. Samalla kun leikkaan hieman kireältä tuntuvan kauluksen irti paidasta, häviää minusta pala kiltin tytön puristavasta roolista. Haluan tehdä siitä kauniin. Leikkaan ja ompelen sen avarammaksi ja virkkaan hieman kivaltelevan reunuksen kaula-aukkoon. Prosessi on vielä kesken, aion virkata neuleeseen lisää koristeita - mutta niin olen minäkin.


 
Oman toiminnan peilaaminen luentoon
Minulle jäi tunne, että se mitä teen, on ihan oikein. Voin tehdä juuri niin kuin teen. On ok, että käsityöt nostattavat minussa voimakkaita ja aika vaikeitakin tunteita välillä. Se oivallus, mikä minulla tuli, oli että prosessille pitää antaa aikaa. Juuri tässä jutussa ei ole kiire. Välillä haluaisin jonkin jutun nopeasti valmiiksi ja esitellä sen saman tien blogissani. Mutta tärkeää onkin itse prosessi ja tunteiden läpikäynti. Ja myös sen haluan muistaa myöhemmin.

Saatan myös lisätä näitä tunnekuvauksia tänne blogiini. Miltä se ajatus sinusta tuntuu? Näin pääsen itse nimittäin halutessani myöhemminkin kiinni tähän tunnemaailmaan ja ajatuksiini. Ajattelen, että oma prosessointini voi tuoda muillekin oivalluksia, mutta että kaikki eivät välttämättä halua lukea tunnekuvauksia vaan ovat kiinnostuneita juuri valmiista töistä ja ideoista. Toisaalta aion esitellä valmiita töitä kuten ennenkin.


 Mukavaa viikonloppua sinulle!

13.9.2015

Kansainvälinen virkkauspäivä

Eilen oli kansainvälinen virkkauspäivä. Täytyy kyllä sanoa, että päivä on mennyt minulta ohitse - sääli, olisi ollut mukava suunnitella jokin virkkausteema päivälle:)


Olen kyllä muutoin ehtinyt virkkaamaan - pari kukkaheijastinta. Nyt ne ovat jo piristämässä käsilaukkuani. Ohjeeseen törmäsin Kivemman blogin linkkiringin kautta ja itse ohje löytyy Tänään kotona -blogista.


Olen myös huomannut, että syyskuu on kansainvälinen ompelukuukausi. Voisikohan ajatella, että juuri syksy ja syyskuu on monenlaisten käsitöiden aikaa. Syksyn viileys inspiroi monenlaisiin käsitöihin, niin virkkaamaan, kuin ompelemaan ja neulomaankin. Neulonnan World Wide Knit In Public -day olikin jo kesäkuussa.



Etsin myös suomalaisia käsityön päiviä. Taidon ja käsityön päivää vietettiin 14.4. ja kyseisellä viikolla innostettiin käsin tekemiseen ainakin Taito groupin toimesta.


Ovatko sinulle nämä käsitöiden päivät tuttuja? Oletko törmännyt näihin tai johonkin toiseen käsityön teemapäivään Suomessa tai muualla?

8.9.2015

Syyskuu - mikä ihana syy tuunata ja kuvata!

Viileät ja sateiset syyskelit ovat ikäviä. Vai ovatko? Mitä jos ne ovatkin ihana tekosyy käpertyä sohvan nurkkaan kuuntelemaan takan ritinää - jonkin käsityön kanssa. Tai mitä jos juuri saapuva syksyn viileys on se, mikä saa luovuuden liikkeelle? Syksy on nimittäin useimmiten aikaa, jolloin erilaiset neulontatyöt saavat ihan erilaista puhtia ja intoa.

Itselläni eivät kuitenkaan kutimet vielä heiluneet, vaan jatkoin tuunauslinjalla. Pitsiboleron yhteydessä jäi yli paidan kaulus ja se päätyi nyt näihin ranteenlämmittimiin.


Toteutus oli jälleen aika yksinkertainen. Leikkasin "poolokauluksen" saumojen kohdalta puoliksi ja saksin samalla saumat pois. Tein peukalonreiät ompelemalla kangasta yhteen niin, että toiseen reinään tuli sopivankokoinen kolo peukalolle. Samoin toisen osalta - kolo vain toiseen reunaan.



Sen jälkeen ompelin kämmenelle vastaavan kolon taittamalla kankaan peukalon kohtaan ja tarkistin samalla, että koko on sopiva. Ranteen osalta jouduin vähän leikkailemaan kangasta, jotta koosta tuli sopiva. Ja ompelin yhteen peukaloon/kämmeneen asti.


Halusin vielä jotain pientä koristetta ja lisäsin vaaleanpunaista silkkinauhaa:)


Ulkona on mitä ihanin syysilma, joten siirryin ulos valokuvaamaan näitä ja syksyn sävyjä.

 
Syksyn lehti - kappas, kukas halusi mukaan kuvaan?

 Missu

Otin lähikuvan myös syksyn pudottamasta lehdestä.

Hmm, syksyn värejä täälläkin.

Aronia-aidasta on tulossa jättimäinen sato.

Täältäkin löytyi jo syksyn värejä:)

Osallistun tällä postauksella Pienen Linnun Makro Tex -kuvaushaasteeseen syyskuusta. Kannattaa käydä kurkkaamassa myös muiden kuvia:)

Ihanaa syyskuuta sinulle!

6.9.2015

Mitä voi tehdä pitsipaidasta? Tuunaa se boleroksi!

Tänään päätin pitää "vapaapäivän" - tehdä omia kivoja juttuja ja nauttia pienistä asioista. Ja ainakin käyttää kaikki mahdolliset hetket sellaiseen, joka tuo itselle hyvää mieltä ja hymyn huulille. Arki on nimittäin alkanut ja monet asiat tuntuvat vievän huomiotani päivittäin. Olin jo huolissani, että milloin ehdin tehdä käsitöitä ja nauttia luovuuden virrasta?

Niinpä aamusella rutiinien jälkeen otin sakset ja samalla tämän paidan esille. Se on vähän lyhyehkö makuuni ja kireähkö, joten leikkailin sen hyvillä mielin.


Olin juuri nähnyt Moda-lehdessä tällaisen ihanan kesäisen boleron (lehti tosin oli vanhempi, 5/2013). Tavoittelisin melko samanlaista lopputulosta.

Leikkasin pitsipaidan keskeltä edestä halki ja kauluksen pois.


Leikkasin myös sivusaumoja myös ylöspäin sen verran, että pitsipaidan pystyy solmimaan hyvin rinnan alle. Ompelin siksakit reunaan ja taitoin reunat kertaalleen ne ommellen. Bolero valmistuikin varsin nopeasti!


Otin myös poikkeuksellisesti bolerosta selfien blogia varten:)


Luovaa ja kivaa päivää sinullekin!