Onnistunut tenttiin valmistautuminen

Ensimmäinen psykologian peruskurssin tentti on ohitse ja ajattelinkin koota ajatuksiani siitä, miten valmistautua tenttiin silloin, kun opiskelu perustuu pitkälti itseopiskeluun. Toki vinkkejä voi soveltaa tutkinto-opiskeluunkin.

Haasteet

Tällä kyseisellä suorittamallani kurssilla avoimen yliopiston luentoja on vähän ja tentit perustuvat kurssikirjoihin. Kurssissa on kaksi kirjaa ja molemmista on tällä erää oma tenttinsä. Nyt olin suorittamassa siis ensimmäistä tenttiä ja tulossa on vielä se toinen. Olen aiemmin opiskeluissa tottunut, että luennoilla tulevat olennaisimmat asiat esille ja että ne käsittelevät paljolti myös kirjoissa esille tulevaa asiaa - tässä tätä mahdollisuutta ei nyt ollut vaan opiskelu painottui kirjan lukemiseen. Haastavaa oli myös se, että aiheesta oli monia teorioita ja uusia termejä tuli paljon. Myös aikataulutus arjen keskelle tuntuu haastavalta.

Aikataulutus lapsiperhearjessa

Luku-urakkaa aloittaessa on hyvä tehdä suunnitelma ja aikataulu - esimerkiksi mitä milläkin viikolla tai päivien aikana aikoo lukea. Loppuvaiheeseen on hyvä jättää tilaa kertaamiselle. Kannattaa jättää myös tilaa yllätyksille - esimerkiksi sairaana ei pysty kunnolla lukemaan ja ailloin onkin parempi levätä ja lisäksi voi tulla myös jotain muuta ohjelmaa, joka siirtää lukemista. Lukeminen ei välttämättä myöskään suju niin vauhdikaasti kuin alunperin suunnittelee. Itselleni uusien termien ymmärtäminen tarkoitti toisinaan myös niiden googlettamista ja kirjoittamista auki muistiinpanoihin. Se oli työlästä ja aikaa vievääkin.

Oma kysymyksensä on myös se, että mistä löytää ajan lukemiselle, kun opiskelun yrittää mahduttaa lapsiperhearkeen. Onneksi lapseni ottaa pääsääntöisesti vielä torkut päivällä, joten olen saanut sitä kautta jonkin verran keskeytyksetöntä aikaa lukemiselle. Olen alusta alkaen määritellyt torkkuihin liittyvän ajan omaksi ajakseni, ja tällä hetkellä tuntuu tärkeältä käyttää sitä tähän. Kotitöitä en yleensä tee torkkujen aikana, vaan yhdessä lapsen kanssa. Mutta silti lukupätkät tuntuvat lyhyehköiltä keskittymiseen. Siksi muistiinpanojen tekeminen tuntuukin ensiarvoisen tärkeältä, jotta edellisen päivän ja viikkojen ajatuksiin pystyy helposti palaamaan.

Muistiinpanojen tekeminen

Ratkaisin ongelmia niin, että lukiessani tein muistiinpanoja pieniin lukuvihkoihini. Sen jälkeen kokosin ajatuksiani isompaan vihkoon ja piirtelin teorioita kuvioiksi. Visuaalisena ihmisenä on nimittäin haasteellista, mikäli aineisto on pelkästään tekstiä sisältävää. Väritin lisäksi piirtämäni kuviot ja hain niihin sitä kautta elävyyttä. Tein myös lyhyehköjä listoja ranskalaisin viivoin ja mind mappeja. 

Katsoin viikolla myös vinkkejä englanninkielisen tekstin lukemiseen avointen yliopistojen opiskelutaitoillassa. Itse materiaali löytyy täältä. Vaikka olen aiemminkin lukenut englanninkielisiä kurssikirjoja, on niitä kuitenkin ollut vähemmässä määrin. Seuraava kurssikirja tulee nimittäin olemaan englanninkielinen. Illassa tuli mielestäni hyviä vinkkejä myös suomenkielisten kirjojen lukemista ajatellen. Siinä tuli esille esimerkiksi, että pelkkä lukeminen ei riitä, kun tavoitteena on oppiminen. Sen sijaan kannattaa perehtyä siihen, mikä on oma tapa oppia ja hyödyntää sitä. Huomio kannattaa suunnata keskeisiin kohtiin ja löytää opiskeluun aktiivinen rooli. Muistiinpanoissa voi käyttää myös värikyniä - niiden ei tarvitse olla mustavalkoisia. Hyvistä muistiinpanoista on hyötyä pitkään!

Tentattavan alueeen kertaaminen

Kertasin kirjan sisältöä omien yhteenvetojeni ja kuvioiden avulla - välillä tarkistin jonkin pienen asian kirjasta - mutta keskityin kuitenkin omiin muistiinpanoihini. Selasin myös kirjaa ja opettelin sisällysluettelon ulkoa hieman laajennettuna. Käytännössä kirjoitin itselleni sisällysluettelon pääluvut uudelleen ja jokaisesta luvusta kirjoitin kaksi keskeisintä teoriaa tai asiaa ylös - jotta muistaisin, mihin nämä teoriat liittyivät. Kun erilaisia toisiaan lähellä olevia teorioita on paljon, voi olla haastavaa muistaa, mihin jokin kuvio tai ajatus liittyy!

Tämän laajennetun sisällysluettelon opettelu toi myös luottamusta. Pystyin luottamaan siihen, että tiedän keskeisimmät asiat. Mikäli tenttikysymykset keskittyvät keskeisimpiin aiheisiin, ne ovat listallani ja pystyn muistamaan niistä keskeisimmät asiat piirtämieni kuvioiden ja listausten avulla.

Tenttipäivä

Totesin jo etukäteen itselleni, että tenttipäivänä ei lukeminen enää hyödytä. Päädyin kertaamaan laajennetun sisällysluettelon sekä selailemaan sivut ja ajattelemaan, että muistan kyllä keskeisimmät asiat.

Tärkeimmäksi koin positiivisen ajattelun. Päädyin ajattelemaan seuraavia asioita

Olen tehnyt hyvää työtä tenttiin valmistautuessani. Olen lukenut, tehnyt muistiinpanoja ja kerrannut ne ja se riittää. Voin luottaa omaan valmistautumiseeni ja mennä hyvillä mielin tentiin. Jos tentti ei suju hyvin, sen ei ole tarkoituskaan mennä ja opin tällöin virheideni hyväksymistä. Joka tapauksessa voin olla tyytyväinen itseeni ja siihen, miten paljon olen oppinut uusia asioita lyhyessä ajassa.

Tentissä olin hyvillä mielin kun tiesin, mihin kysyttävät asiat liittyivät ja osasin vastata kysymyksiin. Rauhoittelin itseäni tentissä ja kuuntelin, tulisiko mieleeni vielä jotain kysyttävästä asiasta. Kerroin itselleni, että minulla on kyllä riittävästi aikaa vastata kysymyksiin.

Tentin jälkeen en ole tarkistanut, menivätkö vastaamani asiat oikein vai väärin.Sillä ei oikeastaan ole juuri nyt merkitystä. Toinen tentti on vielä tulossa ja on aika alkaa valmistautua hiljalleen siihen. Aion hyödyntää hyväksi havaitsemiani keinoja myös siihen lukiessani.

Toivottavasti näistä on sinullekin hyötyä!

Opiskeluviikonloppu?

Millaista on aloittaa opinnot avoimessa yliopistossa? Ensin minulla oli ajatus siitä, että olisi kivaa opiskella psykologiaa. Sitten aloin ajatella aikovani opiskella aihetta. Nyt olen päässyt ajatuksissani siihen vaiheeseen, että kyllä, opiskelen psykologiaa. Olen tarttunut kurssikirjaan sillä ajatuksella, että tentin sen. Ensimmäinen kurssini koskee persoonallisuuspsykologiaa ja kirja "Meitä on moneksi" on johdatus aihealueeseen.

Tuntuu haastavalta aloittaa juuri tällä kurssilla - persoonallisuuspsykologiassa mennään syvälle minän eri ulottuvuuksiin ja aiheesta on paljon erilaisia teorioita ja tutkimuksia. Johdatteleva kirja sisältääkin paljon erilaisia näkökulmia aiheeseen, mutta ei syvenny juurikaan mihinkään. On myös haasteellista siirtyä luvusta toiseen - kirjaa ovat kirjoittaneet monet asiantuntijat ja ainakin itselle kokonaiskuvan muodostaminen tuntuu vielä vaikealta.

Yritänkin peilata kirjaa omiin kokemuksiini ja kirjoittelen ajatuksia lukuvihkoihin. Ne auttavat pysähtymään; kirjoittelen muistiin ydinkohtia yms. sekä heränneitä mietteitäni. Aiemmin toteuttamani kierrätysvihot ovat siis päässeet käyttöön!

Mietteitä tuntuu heränneen niin paljon, että naurahdin, kun törmäsin kirjastossa tähän kirjaan. Otin sen mukaani motivaattoriksi - voin omaksi ilokseni lueskella sitä, josko se antaisi lisää ajatuksia aiheeseen. Kirjan alussa oli ainakin niin motivoivia ajatuksia, että kirjoittelin niitä kartonginpalasille kirjanmerkeiksi.

Näin alkuun vaikeinta tuntuu olevan ajan löytäminen opiskeluun. Huomaan, että se vaatii sitoutumista perhearjessa - kun on jollain tavalla rauhallinen hetki, pitääkin ottaa kirja esille ompelukoneen sijaan. Onko minulla enää aikaa käsitöille? Uskoisin, että luovuuden tarpeeni pysyy sen verran korkeana, että myös käsitöille on edelleen tilaa.

Onko vuoden vaihtuminen saanut sinut opiskelemaan jotain uutta tai aloittamaan jonkin uuden harrastuksen? Minkä?

Energiaa ja intoa viikonlopun viettoon sinulle!

Psykologiaa opiskelemaan?

Olen jo jonkin aikaa pohdiskellut, että mitä työni suhteen tekisin ja hoitovapaa on antanut siihen hyvät eväät. Olen mm. toiminut eräässä paikallisessa yhdistyksessä aktiivijäsenenä, ollen mukana viestinnässä ja johtokunnassa. Tämä on antanut mahdollisuuksia osallistua myös moniin mielenkiintoisiin tapahtumiin, kuten mentorointiin ja erilaisiin urailtoihin.

Olen pikkuhiljaa alkanut hyväksyä sen, että työni - vai pitäisikö sanoa urani - kaipaa uusia tuulia ja uutta näkökulmaa. Olen miettinyt matkan varrella muun muassa siitä, mistä olen työssäni pitänyt ja mistä en, ja millaiset asiat uusien kokemusten valossa vaikuttavatkin mielenkiintoisilta. Myös vanhemmuus on antanut näkökulmaa lapsuuteen ja persoonallisuuteen ja usein mietinkin, että onko jokin tapani toimia aidosti omani vai kenties opittu.

Olenko kiinnostunut asioista vai ihmisistä? Aikaisempi työni on kyllä ollut työskentelyä ihmisten kanssa (sekä erilaisten tiimien että asiakkaiden), mutta se on ollut hyvin faktapohjaista. Organisaatiomme / työssäni keskittyminen on ollut asioissa ihmisten sijaan, vaikkakin oma mielenkiintoni on pyörinyt myös ihmisissä, esimerkiksi jaksamisen tukemisessa ja stressinsietokyvyissä sekä motivaation kehittämisessä ja oppimisessa.

Olen kokeillut viime vuoden aikana muun muassa mentorointia mentorin näkökulmasta käsin sekä hieman myös coachingia. Lisäksi taustallani ollut työuupumus on antanut loputtoman mielenkiinnon ihmisen psyykettä, ajattelua ja tunteita ja tunteiden käsittelytaitoja kohtaan. Käsitöiden kautta olen myös oppinut erilaista tunteiden ja ajatusten työstämistä ja usein kerronkin, mitä mielessäni on liikkunut käsityötä tehdessäni.

Niinpä jonkin aikaa asiaa mietittyäni olen päättänyt kirjautua avoimeen yliopistoon psykologiaa opiskelemaan. Uskon, että se voi antaa uutta näkökulmaa niin työhöni kuin vapaa-aikaanikin ja uutta innostusta on mielessäni ainakin jo herännyt. Olen myös ollut helpottunut, sillä asia antaa tulevalle uutta suuntaa. Mielessäni on pyörinyt mm. ajatus siitä, että "tämä on elämänmittainen matka". Niin ikään se antaa mielelleni aikaa siihen, että muutos voi tapahtua hitaastikin ja omassa tahdissaan. Tämä ei ole mikään sprintti.

Lisäsin jo yhden aiheeseen liittyvän blogin suosikkeihini ja kaikenlaista psykologista pohdiskelua lienee luvassa lisää käsitöiden ohessa:)