31.10.2015

Kalenteri hallintaan

Sain tarpeekseni siitä, miten lokakuussa on ollut kaaos kalenterin ympärillä. Tänäänkin olin huonotuulinen vain siksi, että kalenterissani oli liikaa menoja viikon aikana ja rauhoittumishetkiä liian vähän.

Mitä tekee käsityöihminen kaaoksen kohdatessaan? Aloittaa uuden käsityön tietysti:) Tai no, itse asiassa ensin totesin, että näistä isoäidinneliöistä ei taidakaan tulla hametta, kuten suunnittelin aiemmin...


Ja ensi vuodelle varaamani kalenteri kaipasi jotain ympärilleen. Niinpä ompelin palat yhteen.


 

Ja sujautin kalenterin sisään.



Nopea ja helppo!

 

Kaikki kuvat on otettu saman pöydän päällä. Huomaakin, miten auringonvalolla on suuri merkitys ainakin tabletilla kuvatessa - ensin himmenee ja sitten väritkin menivät vinksalleen.

Vielä mietityttää, millä kiinnitän kalenteripussukan sivun. Nappeja olisi ainakin paljon käytettävissä...

Mukavaa Pyhäinpäivän iltaa!

27.10.2015

Tuli ja rauha -huivi

Olen aiemminkin etsinyt harmaalle vastaväriä, mutta tällä kertaa otin vähän erilaisen näkökulman tarkasteltavaksi.


Migreenini muistuttavat nykyisin tulimerta. Sillä on iso muutos aiempaan, sillä ennen olisin kuvannut ne keltaisen sävyisiksi oksennuspalloiksi, palan tuntuna kurkussa. Koen tulen elementtinä, jota tarvitaan muutoksessa; jokin vanha on ensin poltettava pois, jotta voi syntyä uutta. Olen joskus kuullut viisaan neuvon, miten sinne tuleen voi myös heittää kaikenlaista, vaikkapa jonkin asenteen tai suhtautumisen - sen on aika muuttua.

Tätä tunnetta kuvaamaan löysin aiemmin virkkaamani huivin, joka jäi mielestäni silloin kesken. Lanka loppui, eikä saatavilla ollut sitä enää lisää. Otin tämän kuvan muuten yölliseen aikaan, koska inspiraationi iski aivan keskellä yötä.


Ideoin, miten yhdistäisin tähän tulimereen toisen tunnetilani, äärimmäisen rauhallisuuden ja levollisuuden olon. Kaksi vastakohtaa saisivat kohdata toinen toisensa tässä työssä. Ajatus tuntui pähkähullulta ottaessani lankakerää esille, mutta luovuuden virtaa on silti mielestäni hyvä noudattaa.


Olen aika inspiroituneena virkannut tätä työtä. Yhdellä automatkalla virkkasin harmaan keskelle vielä kukkasen. Sekin vähän hämmensi, mutta ajattelen, että tähänkin huiviin kuuluu myös kauniita asioita.


Yhtä hyvin tämän voi ajatella syksyn ja talven liittona. Pian alkaa olla hetki, jolloin syksy vaihtuu talveksi, lehdet putoilevat puista ja pian ruska vaihtuu lumisateeksi. Riippuukin huivin ripustustavasta, että kumpaa katselee; syksyä vai talvea, vai kenties molempia.



Mukavaa alkanutta viikkoa!

21.10.2015

Nostalgiaa

Pienen Linnun -blogissa on Makro Texin osalta teemana tällä viikolla Nostalgia. Pidin aihetta ensin vaikeana, mutta sitten keksin montakin juttua...

Nämä söpöt My Little Pony -lelut ovat minun ja nyt niillä leikkii lapseni.
 

Kokeilin syksyllä, onko vanha konsti parempi kuin uusi. 
Kuvassa isovanhempieni marjapoimuri.


 
Virkkasin isoäidinneliön isoäitini vanhoista langoista.
Varsinainen perinnekäsityö siis:)

Aloitin virkkaamaan myös puseroa/tunikaa isoäitini langoista 
Virpi Siiran "Voi taivas" tunikan idealla.

Muita Nostalgiaan liittyviä kuvia löytyy täältä.

Mukavaa viikkoa!

19.10.2015

Röyhelöreunaisen boleron ohje

Bolero tuntuu herättäneen kiinnostusta, joten kirjoittelen vähän auki sitä, miten se on tehty. Yritän hyödyntää tässä myös kuvia, jotta saisin paketoitua ajatukseni mahdollisimman selvästi:)

Työn kulku kokonaisuutena

Aloitus

Omassa työssä hihoihin tuli 17 kerrosta ja lisäyksiä 9 x "pylväs ja ketjusilmukka" eli leveimmillään työssä oli yhteensä 62 silmukkaa. Kainalossa kavensin hieman, työssä 57 silmukkaa selän ja pääntien osalta.

Loppuosa tehdäänkin päinvastoin. Lopuksi röyhelöreuna.

Röyhelöreunan pitkät pylväät virkkasin siten, että tein aina kaksi pitkää pylvästä yhteen, sitten uudet kaksi ja kaksi samaan silmukkaan. Eli kaiken kaikkiaan kuusi pitkää pylvästä yhteen silmukkaan. Näin reunus saa aaltoilevan muodon.

Unohtuikohan jokin? Niin, lankana käytin Novitan harmaata Softyä boleron osalta ja röyhelöreunassa Katia Temiksen antiikinvihreä lankaa, jonka löysin Rouva Pyryltä käsityötapahtuman yhteydessä. Pyryllä on myös oma blogi Lankakauppa Landella. Virkkuukoukkuni koko oli 5,5 ja sillä olikin sutjakka virkata.

Mukavaa viikon alkua!

18.10.2015

Virkkaustyökin kuuntelee - röyhelöreunaisen boleron tarina

Aloitin joku aika sitten virkkaamaan boleroa - oho, siitä on melkein kuukausi jo aikaa... En halunnut lukea ohjeita, virkkailin sitä vain vanhan boleron pohjalta ajatuksella "pylväs, ketjusilmukka, pylväs, ketjusilmukka...". Lankana käytin Novitan Softyä, jota oli jäljellä lämpimästä harmaasta liivineuleestani.


Ajatus tällaisesta valmiin vaatteen mallin mukaan virkkaamisesta on minulle tullut varmastikin Virpi Siiran Oma Koppa -blogin seuraamisesta. Blogi ja Virpin kirjat Oma Koppa Neliö ja Ympyrä esittelevät paljon kivoja ideoita, mutta useinkaan eivät varsinaisia tarkkoja ohjeita. Siitä on juolahtanut mieleeni, että kappas, silmukoita voi lisätä valmiin vaatteen mukaan sen enempää laskematta.

Tämä virkkaustyö on ollut sellainen, että sitä tehdessäni ajatukset ovat liidelleet mitä erilaisimmissa kysymyksissä ja olen pohtinut asioita. Esimerkiksi sitä, miksi yksi tuttavani ajaa itseään loppuun eikä välitä huolehtia itsestään ja mikä häntä voisi auttaa. Sitten olen toivonut henkilölle hyvää ja että löytäisi polkuaan eteenpäin. Samalla olen miettinyt oman elämäni vaiheita ja tuntemuksiani. Silmukka silmukalta ajatukseni ovat menneet eteenpäin ja olen saanut kenties uuttakin ymmärrystä asioihin. Olen hyväksynyt hetkiä sellaisena kuin ne ovat ja miettinyt, mihin voin vaikuttaa ja mihin en. Varsin terapeuttinen virkkaystyö siis!

Tätä työtä ei ole voinut hoputtaa, se on kulkenut omaa tahtiaan matkassani ja valmistunut ajallansa.



Otin sen heti käyttöön - ehkäpä se toimi eilen eräässä oudossa tilanteessa jopa henkisenä vahvistajanani. Olin miettinyt niin monia kysymyksiä boleron kanssa, että sitten kun törmäsin erääseen henkilöön, niin tiesin heti vastauksen. Kysymys oli, haluanko tämän entisen narsistisen ystäväni takaisin elämääni? Vastaus oli, että en. Selkeä, oivaltava ajatus, enkä tuntenut syyllisyyttä vastatessani "ei kiitos".



Mietin tänään syntyjä syviä ja oivalsin, että olen vastuussa vain omista tunteistani. Nyt voin viedä tunteeni loppuun, hyväksyä vihani ja muut tunteeni, päätyä ehkä antamaan ajallaan anteeksikin ja jatkaa eteenpäin. Hänen tehtävänsä on käydä läpi omansa. Minun ei tarvitse siihen enää myötävaikuttaa. Tällainen päätös keventää ihanasti omaa oloa.


Mukavaa sunnuntaipäivää sinulle!

5.10.2015

Pitsimekko kaksivuotiaalle

Juhliin menossa ja lapselle ei mitään päällepantavaa? Joskus voi käydä näinkin, mutta onneksi ompelukone on keksitty ja oma luovuus käytettävissä.

Piirtelin kaavan lapselle sopivista vaatteista ja surrauttelin pitsimekon pitsipaidasta (joka pyöri kaapissa - no eipä pyöri enää). Pitsimekkoon ihastui myös lapseni, joka tunnisti mekon kuvan myös koneelta. Tuo oli hänen päällään, hän näytti minulle.


Mekolla kelpasi pyörähdellä ja sitä esiteltiin melkein jokaiselle:) Uskoisin, että tätä tullaan käyttämään toisenkin kerran. Nyt se vain on suklaassa ja odottaa pesua...

Mukavaa viikon alkua!