Sinisen sävyt

Törmäsin Villa Nannan ja Hääräämön -blogeissa mielenkiintoiseen haasteeseen Sinisen sävyt. Haaste on HommaHuoneen järjestämä ja tarkoituksena on tehdä käsitöitä vuoden aikana eri väreissä. Tammikuussa aloitetaan sinisellä värillä. Haaste kuulosti minusta niin kiintoisalta, että päätin osallistua.

Työn alla ei ollut keskeneräisenä sinisiä, joten niin taas vain aloitin uuden;) Vaatekaapissani on pyörinyt sininen farkkupaita tuunausideoita odottamassa ja nyt se sai tulta alleen. Katkaisin paidan ensin kainalon alta ja muotoilin uudelleen muotolaskosten avulla. Laitoin laskokset sekä eteen että taakse. Lisäksi piristin paitaa koristenauhojen avulla, olen saanut ne joskus Juju-kerhosta (käsityö-painotteisesta kirjakerhosta, joka sittemmin yhdistettiin Suureen Suomalaiseen kirjakerhoon).

Annoin työn jäädä tähän vaiheeseen muutamaksi päiväksi ja mietin ideoita hihoihin. Jättääkö ne pitkiksi vai tehdäkö niistä lyhyet. Ja niin vain vielä lyhensin ne ja laitoin samalla kuminauhaa kiristämään niitä vähäsen. Tykästyin.

Sininen on yksi kestosuosikkiväreistäni. Pidän sekä vaaleammista että tummemmista sävyistä. Jopa autoni on sininen. Pukeutumisessani on joskus ollut sinisempiä kausia, nykyisin vaatekaappini on monisävyisempi. Olen myös joskus käynyt värianalyysissä ja sielläkin on vahvistunut, että sininen pukee minua. Niin sitä vain usein luontaisesti pitää väreistä, jotka sopivat itselle.

Tiedättekö, mitä tapahtuu, kun yrittää kuvata käsityötä lattialla ja taloudessa on kissa? Se on kuin kutsu kävellä juuri sinne, mitä olet tekemässä....

 
Tässä vielä kuva vuodenvaihteessa tuunaamastani sinisen sävyisestä korusta.

Näillä ajatuksin mukana HommaHuoneen haasteessa. Itse haaste ja kommentteja muilta osallistujilta ensimmäisestä värihaasteesta löytyy täältä.

Mukavaa tiistaita!

Miksi vaatteiden kierrätyksellä on väliä

Outi Les Pyy kirjoitti juuri hienon postauksen siitä, miksi tekstiilien kierrätyksellä on väliä ja miksi tekstiilejä ei missään tapauksessa saa heittää lajittelemattomana sekajätteeseen.

Kuva Outin blogista

Postaus on mielenkiintoinen luettava ja antoi ajattelemisen aihetta. Itse tein juuri ysärivaatteesta hameen ja olen käyttänyt siltä ajalta muutenkin kangasta - ne ovat hyvälaatuisia.

Monikäyttöisellä hameella syksyä kohti

Sain hametuunauksen vihdoin valmiiksi! Tuunasin jo sukkiakin välillä, kun projekti venyi ja venyi...

En ole juurikaan pitänyt hameita. Aloin kyseenalaistaa ajatustani, kun luin Lauren Conradin tyylikirjaa. Löysin tämän kirjan taannoin yhden euron hintaan ja täytyy kyllä sanoa, että siitä on ollut jo paljon iloa!

Lauren puhuu kirjassaan mm. garderobin avainvaatteista ja omista luottovaatteistaan. Tämä sai minut pohtimaan, että mitkä ovat minun luottovaatteitani ja minkä varaan luon omaa tyyliäni ja vaatekaappiani? Kaunis kuva ihanasta hameesta ja kuvaus siitä, miten välttämätön hame on, saivat minut miettimään omaa suhtautumistani. Miten niin en muka voisi käyttää hameita pukeutumisessani? Käyn silloin tällöin erilaisissa tilaisuuksissa ja voisin itse asiassa kyllä näin syksyllä kokeilla käyttää niissä hameita.

Sitten havahduin ihastelemasta tätä Burdan (9/2014) mallia. Miten sen helma hulmuaa kauniisti ja huomasin ajattelevani, että mallikin voisi olla monikäyttöinen.

Enempää sen ajattelematta piirtelin kaavat lehdestä. Kankaaksi muotoitui tämä vanha liivimekko, joka ei enää mitenkään sovi ylleni enkä pidä sen mallistakaan. Ihmettelin, että miten olen joskus voinut sitä käyttää? :)

Kun leikkaa jotain valmista palasiksi, se tuntuu aina kirpaisevan. Niin kävi tälläkin kerralla. Mutta se tunne menee onneksi nopeasti ohi.

Hameen työstämisessä oli monia haasteita. Kangasta tuntui olevan varsin rajallisesti, vaikka mekko vaikutti suurelta malliin nähden. Haaste johtui kellohelmasta, johon meni varsin runsaasti kangasta - lopun kanssa joutuikin sitten vähän taiteilemaan. Hyödynsin vanhasta mekosta myös taskut, jotka ensin pullottivat hameessa. Hetken ihmeteltyäni laitoin niihin vetoketjut, jotta pysyvät paremmin muodossaan. Vyötärö tuntui vajaalta ja lisäsin siihen satiinisesta vuorikankaasta rusettinauhan. Ja ihan kivahan siitä sittenkin tuli.

Seuraavaksi alan penkoa vaatekaappiani ja tutkimaan, mitkä vaatteistani sopisivat uuden hameeni kanssa. Yritin ottaa hameesta kuvaa myös roikkuvana.

Mukavaa viikonloppua!

Oranssi bolero

Olipa kerran ruma oranssi silkkipaita. Se syntyi 1990-luvulla ja sitä käytettiin kerran pari. Sen ajan mukaisesti siitä löytyvät vielä olkatoppauksetkin.

Paita oli hylättynä pitkään vaatekaapissani vanhempieni kotona. Sitten kaivoin sen esille ja ihmettelin, että mitä ihmettä sille teen. Näin siinä kaikesta rumuudesta huolimatta potentiaalia. Oranssi paita kertoi haluavansa osaksi jotain muuta ja se oli ihastunut mustaan. Sen uudeksi kaveriksi löytyikin musta trikoopaita. Hetkinen - miten trikoo ja silkki sopivat yhteen?

Leikkasin trikoopaidan edestä keskeltä kahtia. Tarkoitus olisi laittaa suikaleet edestä ristiin.

Tähän yhteyteen oli ajatuksena ommella nämä oranssit suikaleet - leikkasin ne paidan selkämyksestä.

Tässä välivaihe - oranssit suikaleet ovat jo puolittain kiinni.

Kahden varsin erilaisen paidan ystävyys ei kuitenkaan ala ihan mutkattomasti. Yhdistin oranssia suikaletta ensin niin, että se meni vinoon - leikkasin sen irti ja ompelin uudelleen (purkaminen olisi rikkonut molempia kankaita). Samalla tajusin taitella sen kaksinkerroin - tuli siistimminkin:) Lyhensin myös selkäosan samaan mittaan.  Sivusauman olen purkanut tähän asti, jotta solmittavaa suikaletta olisi mahdollisimman paljon.

Ruma oranssi paita oli onnessaan, kun pääsi osakseen yllättävän kaunista kokonaisuutta. Se ei olisi uskonut, että siitäkin voi tulla osa jotain näin nättiä. Kuin ruma ankanpoika, se löysi tiensä kauniiseen ja silmiä miellyttävään kokonaisuuteen.

Osallistun tällä postauksella Pienen linnun kuvaushaasteeseen "Oranssi". 

Ihanaa viikonloppua!