31.1.2016

Ei pöllömmät kortit

Tänä vuonna askartelin Ystävänpäiväkortit pöllöjen muotoon lapseni kanssa. Leikkailin palaset ensin itse valmiiksi ja liimailimme ne sitten yhdessä paikalleen. No, myönnetään, että osan liimailin loppujen lopuksi itse, mutta ainakin aluksi lapseni innostui askartelusta:)

Pyrin tekemään juttuja mahdollisimman paljon yhdessä lapseni kanssa. Esimerkiksi leipomisen - taikinan teon - kanssa se tarkoittaa jauhoja lattialla ja tällä kertaa askartelun tiimellyksessä yksi pöllöistä halkesi kahtia. Välillä harmittaa hetken, mutta loppujen lopuksi saamme kuitenkin  jotain yhdessä aikaan ja hyvä mielihän niistä yhdessä tehdyistä jutuista kaiken kaikkiaan jää.

Hyvää Ystävänpäivää, huhuu!

30.1.2016

Ideoita neuleiden tuunaukselle

Neuleista on tullut tehtyä jo monenlaista ja päätin kerätä erilaisia niistä tekemiäni tuunauksia yhteen. Neuleet ovat mielestäni kiintoisa tuunausmateriaali - on paksumpaa ja ohuempaa neuletta, palmikkopintoja ja pitsineuleita. Ja toisinaan se alkuperäinen neule ei vain (enää) säväytä tai sovi - niin sitä pääsee miettimään sille uutta käyttöä:)

Tuunatessa pitää ensin päästää irti ajatus siitä, miltä materiaali alunperin näyttää. Ideoinnin yhteydessä voi yrittää miettiä, mihin muuhun käyttöön materiaali voisi sopia tai mihin osat olisivat sopivan kokoisia. Onko vaate liian suuri tai liian pieni? Villapaidasta voi tehdä vaikkapa hameen tai laukun. Seuraavasta intouduin todella paljon ja tuunaus on ollut todella paljon käytössä. Kyseessä on nimittäin pirtsakka neulehame ja säärystimet.




Onko villapaita liian suuri? Ei hätää, sen voi kaventaa ja muokata samalla vaikkapa liiviksi. Neuleliivi on siitä mukava, että toisinaan kun villapaita on liian lämmin - niin tällöin liivi voi tuntua juuri sopivalta vaihtoehdolta. Ja silti saa kivaa neulepintaa päälleen. 

 

Tuunauksista jää helposti myös materiaalia yli. Yritän usein saman tien miettiä, voisiko niistäkin tehdä jotain kivaa, kun muuten jämäpalat jäävät helposti nurkkiin pyörimään. Liivin yhteydessä käytin ne pipoon ja kynsikkäisiin.




 

Neuleita voi käyttää muuhunkin kuin vaatteisiin. Olen kokeillut tehdä liian pienestä villapaidasta laukun ja täytyy sanoa, että toimii! Minusta on ihanaa kulkea neulelaukun kanssa - otan sen mukaani esimerkiksi kirjastoreissuille ja kuljetan siinä toisinaan myös pientä kansiota. 




Tälläkin kertaa käytin myös ylijäämät, niistä tuli pieni pussukka.


Olen työstänyt myös pitsisempiä neuleita uuteen muotoon. Yhdestä niin ihanasta, mutta itselle liian pienestä pitsipaidasta syntyi pitsimekko kaksivuotiaalle lapselleni.



Toisesta vähän kiristävästä pitsineuleesta syntyi kesäinen bolero. Odottelen jo kevättä, niin saan sen jälleen käyttööni. Bolero lämmittää harteita sopivasti illan viiletessä, eikä ole liian kuuma. Tästä tuli myös kivan naisellinen.



Senkin jämäpaloista syntyi kynsikkäät.

 

Sukkienkaan osalta en aina tyydy valmiisiin ratkaisuihin. Nämä sukat saivat särmää satiininauhasta ja pitsinpaloista.




Mieleeni tuli vielä toinenkin koristelu, tässä avarsin neuletta ja virkkasin sille koristereunan. Ihastuin, neule on ollut monia kertoja käytössä - ennen muokkausta se vain pölyttyi vaatekaapissa.



Mukavaa ja idearikasta viikonloppua!

29.1.2016

Neuleliivi villapaidasta

Villapaidat ovat mahtavia tuunausmateriaaleja. Niitä voi muokata monin tavoin. Aika harvoja materiaaleja olen hakenut kirppareilta - vielä - mutta muutamia hyvia neuleita kyllä. Tässä tulee taas esimerkki siitä, että aika pienellä vaivalla voi saada aika kivan uudistuksen vaatteelle.


Tarina alkaa tästä villapaidasta. Se oli aika reilun kokoinen, joten se vaati ainakin kavennusta. Harkitsin ensin hametta, kun neulehameet onat aika kivoja, mutta päädyin kuitenkin liiviin.


Leikkasin toisen neuleliivin avulla hihat ja reunoja pois ja aloin ommella. Onneksi tämä ei ollut helposti purkautuvaa sorttia ja ompelut sai tehdä rauhassa.


Sivusaumojen ja hihansuiden ompelun jälkeen avarsin kaula-aukkoa ja se meni ehkä aavistuksen avarammaksi kuin alunperin ajattelin. Mutta lopputulos oli silti minusta sopiva. Lopuksi lisäsin vyölenkit rintojen alle - neuleliivi sai hieman lisää ryhtiä.


Osallistun tällä postauksella myös Pienen Linnun makrotex-haasteeseen "mukavuusalueen ulkopuolella". En useinkaan viihdy kameran edessä, mutta tällä kertaa haasteen yllyttämänä päätin tehdä niin.Tokikin kasvoni rajasin silti pois. Opettelin samalla kamerastani ajastus-toimintoa ja pääsin siitä jyvällekin. Muita haasteeseen osallistujia löytyy täältä.


Tästä samaisesta neuleesta olen tehnyt myös pipon ja kynsikkäät ja ne löytyvät täältä.


Mukavaa viikonloppua!

23.1.2016

Opiskeluviikonloppu?

Millaista on aloittaa opinnot avoimessa yliopistossa? Ensin minulla oli ajatus siitä, että olisi kivaa opiskella psykologiaa. Sitten aloin ajatella aikovani opiskella aihetta. Nyt olen päässyt ajatuksissani siihen vaiheeseen, että kyllä, opiskelen psykologiaa. Olen tarttunut kurssikirjaan sillä ajatuksella, että tentin sen. Ensimmäinen kurssini koskee persoonallisuuspsykologiaa ja kirja "Meitä on moneksi" on johdatus aihealueeseen.


Tuntuu haastavalta aloittaa juuri tällä kurssilla - persoonallisuuspsykologiassa mennään syvälle minän eri ulottuvuuksiin ja aiheesta on paljon erilaisia teorioita ja tutkimuksia. Johdatteleva kirja sisältääkin paljon erilaisia näkökulmia aiheeseen, mutta ei syvenny juurikaan mihinkään. On myös haasteellista siirtyä luvusta toiseen - kirjaa ovat kirjoittaneet monet asiantuntijat ja ainakin itselle kokonaiskuvan muodostaminen tuntuu vielä vaikealta.

Yritänkin peilata kirjaa omiin kokemuksiini ja kirjoittelen ajatuksia lukuvihkoihin. Ne auttavat pysähtymään; kirjoittelen muistiin ydinkohtia yms. sekä heränneitä mietteitäni. Aiemmin toteuttamani kierrätysvihot ovat siis päässeet käyttöön!


Mietteitä tuntuu heränneen niin paljon, että naurahdin, kun törmäsin kirjastossa tähän kirjaan. Otin sen mukaani motivaattoriksi - voin omaksi ilokseni lueskella sitä, josko se antaisi lisää ajatuksia aiheeseen. Kirjan alussa oli ainakin niin motivoivia ajatuksia, että kirjoittelin niitä kartonginpalasille kirjanmerkeiksi.



Näin alkuun vaikeinta tuntuu olevan ajan löytäminen opiskeluun. Huomaan, että se vaatii sitoutumista perhearjessa - kun on jollain tavalla rauhallinen hetki, pitääkin ottaa kirja esille ompelukoneen sijaan. Onko minulla enää aikaa käsitöille? Uskoisin, että luovuuden tarpeeni pysyy sen verran korkeana, että myös käsitöille on edelleen tilaa.

Onko vuoden vaihtuminen saanut sinut opiskelemaan jotain uutta tai aloittamaan jonkin uuden harrastuksen? Minkä?

Energiaa ja intoa viikonlopun viettoon sinulle!

19.1.2016

Sinisen sävyt

Törmäsin Villa Nannan ja Hääräämön -blogeissa mielenkiintoiseen haasteeseen Sinisen sävyt. Haaste on HommaHuoneen järjestämä ja tarkoituksena on tehdä käsitöitä vuoden aikana eri väreissä. Tammikuussa aloitetaan sinisellä värillä. Haaste kuulosti minusta niin kiintoisalta, että päätin osallistua.


Työn alla ei ollut keskeneräisenä sinisiä, joten niin taas vain aloitin uuden;) Vaatekaapissani on pyörinyt sininen farkkupaita tuunausideoita odottamassa ja nyt se sai tulta alleen. Katkaisin paidan ensin kainalon alta ja muotoilin uudelleen muotolaskosten avulla. Laitoin laskokset sekä eteen että taakse. Lisäksi piristin paitaa koristenauhojen avulla, olen saanut ne joskus Juju-kerhosta (käsityö-painotteisesta kirjakerhosta, joka sittemmin yhdistettiin Suureen Suomalaiseen kirjakerhoon).





Annoin työn jäädä tähän vaiheeseen muutamaksi päiväksi ja mietin ideoita hihoihin. Jättääkö ne pitkiksi vai tehdäkö niistä lyhyet. Ja niin vain vielä lyhensin ne ja laitoin samalla kuminauhaa kiristämään niitä vähäsen. Tykästyin.


Sininen on yksi kestosuosikkiväreistäni. Pidän sekä vaaleammista että tummemmista sävyistä. Jopa autoni on sininen. Pukeutumisessani on joskus ollut sinisempiä kausia, nykyisin vaatekaappini on monisävyisempi. Olen myös joskus käynyt värianalyysissä ja sielläkin on vahvistunut, että sininen pukee minua. Niin sitä vain usein luontaisesti pitää väreistä, jotka sopivat itselle.

Tiedättekö, mitä tapahtuu, kun yrittää kuvata käsityötä lattialla ja taloudessa on kissa? Se on kuin kutsu kävellä juuri sinne, mitä olet tekemässä....


 
Tässä vielä kuva vuodenvaihteessa tuunaamastani sinisen sävyisestä korusta.


Näillä ajatuksin mukana HommaHuoneen haasteessa. Itse haaste ja kommentteja muilta osallistujilta ensimmäisestä värihaasteesta löytyy täältä.

Mukavaa tiistaita!

18.1.2016

Pipo ja kynsikkäät -setti villapaidan hihoista

Luin eilen Kototeko-blogista inspiroivan kirjoituksen järkiperäisestä vaatekaapista - olisi ihanaa, jos minunkin vaatekaappini olisi järjestyksessä ja näkisin yhdellä silmäyksellä, missä mikäkin vaatekappale sijaitsee. Nyt osaa vaatekaappiani valloittavat erilaiset keskeneräiset projektit ja jämätilkut aiemmista jutuista, kun olen kuvitellut käyttäväni ne kohta johonkin toiseen projektiin.

Siitä aloitin eilen, että mietin, onko jotain aivan liian vähän. Ja tajusin heti, että pärräilen huonoa valikoimaani pipoista. Käytössäni on kaksi pipoa, joista toinen on näihin keleihin aivan liian ohut. Työn alla on neuleliivi villapaidasta - siitä jää käyttämättä siis kaksi hihaa. Hymyillen kokeilin hihan suurempaa päätä päähäni peilin edessä ja totesin koon olevan varsin sopiva. Testailin samalla, mistä kohtaa lyhentäisin sen ja otin sakset esille. Pari siksakkia - mm. "hihojen" leveämmät päät yhteen ja taitto kaksinkertaiseksi ja kah, pipo oli valmis.

Tässä pipo avatussa muodossa

Samalla tein kapemmasta osasta kynsikkäät pipolle setiksi ja villapaidan ylijäämät tuli käytettyä. Ompelin peukalolle ja etusormelle omat kolonsa, muut kolme sormea saavat olla samassa.




Kyllä nyt kelpaa tallustella pakkasella - ainakin pipon osalta. Kynsikkäät saavat odottaa vähän leudompia kelejä;)

Mukavaa alkanutta viikkoa!


8.1.2016

Talven sävyt talteen -koru

Hienoista päätöksistäni huolimatta aloitin sittenkin uuden käsityön, mutta ehkä sitä ei lasketa, sillä sain sen heti valmiiksi;) Kyse on korutyöstä ja inspiraatio vain iski yhtäkkiä yllättäen. Olen kyllä tyytyväinen, sillä nyt saan korun käyttöönikin. Se on minusta makea esimerkiksi erilaisten neuleiden kanssa - ja näillä pakkaskeleillä niitä neuleita tosiaan tarvitaan!

Nyt kun on maa hieman valkoinen ja on kunnon pakkaskelit, on hyvä tallentaa maisema mieleen - vaikkapa näin korun muodossa. Hieman harmaata, sininen taivas ja valkoista. Rauhalliset kauniit sävyt.


Otin kuvan korusta sisälläkin, sininen sydän on todellakin sininen.


Sain Suurelta Suomalaiselta kirjakerholta taannoin nimipäivälahjaksi Vienna-kaulakorun. En kuitenkaan tyytynyt siihen sellaisenaan vaan muokkasin sen ihan uuteen uskoon. Purin ensin saamani korun osiin. Se oli minusta liian lyhyt ja kaipasin siihen myös riipusta.



Lisäsinkin koruun sinisen sydänriipuksen ja hopeansävyisiä koristeita väliin. Toteutin korun korupiikeillä - niistä on muotoutunut suosikkejani.


Tässä vielä pari maisemakuvaa lisää. Ei kyllä kauaa tarkentunut ulkona kuvailla:)




Mukavaa viikonloppua!