Kävin viikolla kuuntelemassa luennon taideterapiasta. Halusin kuulla, mistä siinä on kyse ja miten sitä voisi soveltaa omassa elämässä. Halusin myös pohtia, että toiminko vaistomaisesti taideterapioivalla tavalla käsitöitä tehdessäni.
Mistä taideterapiassa on mielestäni kysymys?
Taideterapian kautta tehdään jotain luovaa. Kyse voi olla piirtämisestä tai maalaamisesta, esittävästä taiteesta tai vaikkapa juurikin käsitöistä. Suhtautuminen luovaan työhön poikkeaa kuitenkin siitä, mitä on yleensä tottunut ajattelemaan. Eli keskeisintä ei ole lopputulos vaan itse prosessi. Jo se, että tekee jotain, voi auttaa eteenpäin.
Tarkoitus ei ole arvostella työtä, vaan ennemminkin kuulostella omia tunteita, joita prosessi herättää. Niitä tunteita sitten työstetään eteenpäin taideprosessien kautta. Prosessi ei mene kuitenkaan aina niin kuin itse suunnittelee. Ylös voi nousta tunteita, joita ei tiennyt olevan olemassakaan.
Miten taideterapiaa voisi hyödyntää omassa elämäntilanteessa?
Toivon, että jo pelkästään tämän luennon kuuntelu antoi minulle hiukan armollisuutta prosessieni suhteen. Siis ymmärrystä siitä, että muutos minussakin kulkee omaa tahtiaan ja käsityöt, jotka linkittyvät muutokseeni saavat myös kulkea omaa tahtiaan. On nimittäin joskus hirmuisen vaikeaa hyväksyä, että työskentely keskeytyy tai ettei pääse eteenpäin. Tässä yhteydessä haluan kuitenkin miettiä asiaa varsin konkreettisesti, käsityön kautta. Työstän parhaillaan yhtä neuletta uuteen uskoon. Ajattelinkin avata, että mitä se kertoo minusta ja prosessistani.
Tarina alkaa kiltin koulutytön roolista. Ikään kuin huomaamattani olin ajautunut kiltin tytön rooliin. Minulla on tarve miellyttää muita, jotta tulisin hyväksytyksi. Tämä on hankalaa siksi, että sehän alkaa joka päivä yhä uudelleen. Jos ei toimi jollain oikealla tavalla, muut eivät ehkä hyväksykään sinua. Sitä tuntee riittämättömyyttä melkein aina. Teinkö oikein, teinkö riittävästi, mitä muut ajattelevat minusta. Tällainen rooli voi olla osa elämää niin syvästi, että sitä ei huomaa, sen vain kuvittelee olevan normaalia.
Mutta tuli päivä, jolloin aloin kyseenalaistaa tämän kaiken. Aloin käydä päänsisäistä maailmaani läpi ja miettiä automaattisia toimintamallejani. Tuli päivä, jolloin en halunnutkaan miellyttää muita. Haluan olla minä, en jokin rooli. Haluan oppia hyväksymään, että kaikki eivät pidä minusta eivätkä aina ole kohteliaitakaan.
Otin vaatekaapistani paidan, joka on minusta kiltin koulutytön neule. Ihan yhtälailla kuin haluan roolistani irti, on minulla tarve muotoilla vaatteeni minun näköisikseni, pois erilaisista rooleista. Se on minusta hyvin voimallinen tapa, sillä samalla kun vaatteeni muuttuvat oman työskentelyni kautta, myös oma ajatteluni muuttuu. Yhä uudelleen, eri käsityöprosessien kautta.
Rakastan tätä prosessointia ja olen jäänyt siihen jollain tavalla koukkuun. Samalla kun leikkaan hieman kireältä tuntuvan kauluksen irti paidasta, häviää minusta pala kiltin tytön puristavasta roolista. Haluan tehdä siitä kauniin. Leikkaan ja ompelen sen avarammaksi ja virkkaan hieman kivaltelevan reunuksen kaula-aukkoon. Prosessi on vielä kesken, aion virkata neuleeseen lisää koristeita - mutta niin olen minäkin.
Oman toiminnan peilaaminen luentoon
Minulle jäi tunne, että se mitä teen, on ihan oikein. Voin tehdä juuri niin kuin teen. On ok, että käsityöt nostattavat minussa voimakkaita ja aika vaikeitakin tunteita välillä. Se oivallus, mikä minulla tuli, oli että prosessille pitää antaa aikaa. Juuri tässä jutussa ei ole kiire. Välillä haluaisin jonkin jutun nopeasti valmiiksi ja esitellä sen saman tien blogissani. Mutta tärkeää onkin itse prosessi ja tunteiden läpikäynti. Ja myös sen haluan muistaa myöhemmin.
Saatan myös lisätä näitä tunnekuvauksia tänne blogiini. Miltä se ajatus sinusta tuntuu? Näin pääsen itse nimittäin halutessani myöhemminkin kiinni tähän tunnemaailmaan ja ajatuksiini. Ajattelen, että oma prosessointini voi tuoda muillekin oivalluksia, mutta että kaikki eivät välttämättä halua lukea tunnekuvauksia vaan ovat kiinnostuneita juuri valmiista töistä ja ideoista. Toisaalta aion esitellä valmiita töitä kuten ennenkin.
Mukavaa viikonloppua sinulle!
