Lupa epäonnistua

Tänään on ollut päivä, jossa mikään ei oikein tunnu sujuvan. Olisin halunnut tehdä vaikka mitä, mutta aloin hakata päätäni sen sijaan seinään. Teinkin vähän erilaisen päätöksen. Katsotaan, mitä käsityöstä tulee, jos annan itseni epäonnistua. Että lähtökohtaisesti en pura, jätä työtä sivuun jne. vaan teen sen tästä pieleen menevästä tunnetilasta käsin.

Aineksina minulla oli negatiivisen tunnetilan lisäksi tällainen koruliikkeestä nappaamani ilmainen kirjanen, aiemmin painamalla koristelemani pala farkunlahjetta ja taidekuva. Ihastuin tuohon taidekuvaan eilen eräässä koulutuksessa, minusta se kuvaa hienosti sellaista epämääräistä vellovaa tunnelatausta, joka toistuu myös migreeneissäni samoina värisävyinä ja epämääräisinä abstrakteina kuvioina.

Näistä aineksista lähdin kasaamaan taskua irtolehtipapereille. Nappaan usein monista paikoin mukaani sellaisia pieniä irtolehtioitä, jotka menevät runttuisiksi laukussani alta aikayksikön.

Farkkukangas ei suoraan riittänyt koko kirjaselle, joten tein siihen paikka paikoin kaarevia muotoja. Sopivat onneksi taidekuvan kanssa. Ompelin sieltä täältä taskua kiinni ja leikkelin lisää kaarevuutta. Taidekuvan liimasin mustalle paperille - sen saa napattua taskusta pois ihasteltavaksi.

 

Saumat eivät ole ihan viimeisen päälle, mutta tässä työssä ei kuulukaan olla. Kuvatkin nimesin fail-työksi, mutta kaikessa epäonnistumisessaan ihastuin tähän kuitenkin.

Luen juuri parhaillaan Kaija Juurikkalan kirjaa Sielu ei nuku. Kaijan elämäntarinan lisäksi kirjassa opastetaan erilaisten tehtävien kautta omien henkisten kykyjen äärelle. Yhtenä tehtävänä on esimerkiksi erilaisten taidekirjojen hankinta ja puhuttelevien kuvien etsiminen. Pysähtymällä puhuttelevan kuvan äärelle alkaa se antaa hiljaisuuden lahjoja ja energisoitua ympärilleen. Samassa luvussa Kaija muuten kertoi, miten tärkeää on hänelle itselleen antaa itsensä epäonnistua. Mielenkiintoista:)

Seuraan mielenkiinnolla, miten esimerkiksi taidekuva vaikuttaa minuun ja miten se energisoi. Nyt sillä on ainakin oma paikkansa, jossa voin sitä ihastella ja katsella:) Ainakin lupa epäonnistumiseen vaikuttaa minuun jo positiivisella tavalla, negatiivinen tunnelataus on jo tiessään.

Energisoivaa viikonloppua!

Hihoista säärystimet

Eilinen villapaidan tuunaus hameeksi -postaus saa heti jatkoa, sillä saman neuleen hihat päätyivät nyt säärystimiksi. Pituus oli kutakuinkin sopiva ja samoin leveyskin, vain yläosasta oli tarpeen hieman kaventaa. Tein ylös myös kuminauhakujan taittamalla neuletta ja purin alhaalta resoriosan auki (ompelin pienet käänteet). Näin säärystin taipuu paremmin kengän päälle.

Ihastuin näihin heti ja yhdistelmä oli päälläni jo tänään! Tuli muuten heti kehuja ja sain selittää, miten nämä onkaan tehty:) Sellainen piristää mukavasti päivää.

Ei muuta kuin menoksi vain! Mukavaa torstaipäivän jatkoa!

Villapaidan tuunaus hameeksi

Lämmin ja pitkä syksy on ollut siitä ihanaa aikaa, että hameita on ollut mukavaa pitää yllättävän pitkään. Olen ihastunut yhdistämään hameita säärystimiin ja paksuihin sukkahousuihin. Näin olo pysyy lämpöisenä viileämmälläkin säällä.

Innostuin hameista alkusyksystä ja nyt päätin tuunata itselleni sellaisen vielä yhdestä kirpparilta löytämästäni neuleesta. Se oli niin edullinen, että oli ihan pakko napata se mukaan (vain yhden euron) ja tiesin heti, että yrittäisin tuunata siitä hameen. Idean sain Villa Nannan idearikkaasta blogista.

Olen jonkin aikaa virkkaillut, mutta nyt huomasin oikein kaivanneeni ompelukoneen ja tuunauksen pariin. Siinä on kyllä sitä jotakin, nopeatempoista luovuutta:)

Tässä neuleesta on jo purettu hihat pois ja olkasaumat saatu auki.

Neuleen yläosa (vai pitäisikö sanoa alaosa) leikattu tasaiseksi... 

Sen jälkeen ompelin alasivut yhteen ja käänsin ja ompelin alareunan.

Ompelin yläreunaan kuminauhakujan kankaasta.

Kauluskin pääsi käyttöön. Tein siitä vyölenkit (ks. ylempi kuva).

Aika nopeasti valmis!

Vielä on joksikin aikaa luvattu syksyistä säätä, joten tämä ehtinee vielä monta kertaa käyttöön. Tai voihan hameita toki käyttää talvellakin:)

Mukavaa loppuviikkoa!

Ensimmäinen joululahja; tuubihuivi ilman puikkoja

Aloitin joululahjojentekoprojektin poikkeuksellisen ajoissa, sillä nyt putkahti pajastani jo ensimmäinen valmiiksi. Tämä malli on sellainen, että näitä voisi valmistaa viime hetkilläkin, mutta halusin kokeilla mallia jo nyt ja tehdä mahdollisesti monenlaisia eri versioita.

Kyseessä on siis käsivarsineulonta, neulonta ilman puikkoja - miksi sitä sanotaan... Kuvallinen ohje käsivarsineulontaan löytyy esimerkiksi täältä ja ohjevideo täältä.

"Neuloin" huivin kaksinkertaisella langalla ja kerroksessa oli 15 silmukkaa, eli huivista tuli varsin leveä, jos sen levittää auki. Ompelin lopuksi päät yhteen samalla langalla. Tähän huiviin meni vajaa kaksi kerää Novitan Rustika-lankaa.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Isänpäiväleivokset

Sain aamutuimaan inspiraation tehdä leivoksia Aleksanterin leivosten tapaan. Sovelsin paria ohjetta ja tässä tulee oma versioni Isänpäivän kunniaksi:

(½ pellillinen)

Pohja

200 g oivariinia

1 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

2 tl sitruunamehua (esanssia)

1 muna

4,5 dl vehnäjauhoja

Täyte

100g mantelijauhoa

1 muna

½ dl sokeria

300 g aprikoosihilloa

Kuorrutus

250 g tomusokeria

sitruunamehua maun mukaan

vettä

Nomparelleja

Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri vaahdoksi. Sekoita jauhot ja vaniljasokeri. Lisää mukaan muna, jauhot ja sitruunamehu ja sekoita vaivaamatta tasaiseksi. Anna taikinan rauhoittua puoli tuntia jääkaapissa kelmulla peitettynä.
Kauli taikina leivinpaperilla (kelmulla peitettynä) ohueksi levyksi. Esipaista pohja 200 asteessa 10 minuuttia.

Vatkaa  muna ja sokeri vaahdoksi. Kääntele joukkoon mantelijauhe. Sekoita mukaan aprikoosihillo / vaihtoehtoisesti voit laittaa sen suoraan levyn päälle. (Itse tein niin, että hillopurkissa oli reilummin, joten laitpin loput levyn päälle ja n. 300 g täytteeseen.)

Puolita esipaistettu levy kahtia ja laita täyte puolikkaan päälle. Paista 175 asteessa 20 minuuttia.

Nosta toinen puolikas täytetyn puolikkaan päälle (täyte jää sisälle).  Sekoita kuorrutus ja levitä se tasaiseksi kerrokseksi levyn päälle. Koristele nomparelleilla. Anna kuorrutteen kovettua ja leikkaa levy paloiksi.

Hyvää Isänpäivää!

Pikkuisia vihkoja ja niille säilytystasku

Onko sinunkin nurkkiisi kertynyt vanhoja puoliksi käytettyjä vihkoja? Olen jemmannut niitä laatikon perälle ties kuinka kauan, mutta eihän sellaista puoliksi käytettyä ole kovin mukavaa ottaa käyttöön. Ihmettelin aikani, että mitä niille tekisin, mutta sitten iski idea! Muistin nähneeni Madam BC:n blogissa ohjeen kierrätysvihoista.

Irrotin loput paperit vihoista, taitoin ne puoliksi ja ompelin ohjeen mukaan. Laitoin nippuun 8-10 paperia ja yhdistelin aina 2 nippua keskenään. Sen jälkeen päällystin ne kartongilla. Sain tehtyä kaikenkaikkiaan 6 pikkuvihkoa ja yhden normaalin kokoisen. Isompaan lisäsin myös sormiväreillä tehdyn, aronian lehdillä painetun kuvion koristeeksi (tehty samaan tapaan kuin tämä).

Vihot kaipasivat myös säilytystaskua joten ompelin yhdestä farkun palasta sille taskun. Aiemmin olin jo painanut lehtien avulla pintaan sinisen kuvion. Laitoin taskun sisälle myös vuorikankaan ja päälle solmimisnauhan. Idean painannasta nappasin Oma koppa -blogista.

Mukavaa viikonloppua!

Joskus on päiviä, jolloin mikään ei suju

Minulle on osunut monena päivää tunne, että mikään ei suju. Hakkaan vain päätäni seinään yrittäessäni yhä uudelleen. Käsitöiden suhteen esimerkiksi teen, puran, teen enkä vieläkään ole välttämättä tyytyväinen. Lankojen värit eivät sovi toisiinsa ja sitä rataa. Harmittaa, kun en saa mitään valmista. Sitten päätin, että olkoot niin, kirjoitan tästä tunteesta. Moni on voinut kokea samaa turhautumista.

Miksi minun on sitten niin vaikeaa sietää keskeneräisyyttä? Itselleni käsityöt ovat omaa aikaa, jotka myös antavat energiaa muuhun elämään. Positiivisilla luovilla fiiliksillä hyvät hetket ovat upeita ja hankalammatkin kestää paremmin. Sitten kun jokin ei sujukaan, alkaa se nopeasti tuntua muutenkin. Tämä ja tuokaan ei suju, voi miksi en saa olla rauhassa - ajatukset alkavat vallata pääkoppaani.

Usein monet asiat linkittyvät keskenään ja niin varmasti tämäkin. Uskoisin, että tämän aamun rasittuneisuus liittyy eiliseen migreeniin - säryn poistuessa nousi tilalle kiukku ja jokin ajatus siitä, että haluan muuttaa tätä alati toistuvaa kuviota. Toisaalta taustalla jyllää myös merkittävä kysymys siitä, mitä haluan "tehdä isona" ja tällaista keskeneräistä kysymystä voi olla toisinaan vaikeaa sietää. On helpompaa rasittua pienistä asioista kuin kohdata niitä isoja.

Annoin tämän ajatuksen hautua ja kävin lapseni kanssa ulkona. Hiljalleen ajatuksiini tuli ulkoilun virkeyttä ja jotain uutta piristävää tuli mieleeni. Kokeilisinkin kankaanpainantaa syksyisillä lehdillä sen sijaan, että takkuan meneillään olevien juttujen parissa. Ajatukseni kaipasivat siis jotain uutta tuulahdusta - painantaa kun en ole vielä ikinä ennen kokeillut. Minulla oli jemmassa yhdet ilmaiseksi saamani farkut - niihin voisi olla hyvä kokeilla ideaa.

 Sommittelin ensin aronian lehdistä sopivaa mallia.

Kokeilin heti ideaa farkusta leikatulle palalle.

Hupsista. Meinasi mennä ihan mönkään, mutta sitten piirtelinkin ääriviivoja ja tykästyin.

Vielä kolmaskin kokeilu.

Pitäisi kaiketi vain uskoa, että tällaiset päivät voivat joskus olla ihan mukavia ja mukiinmeneviä.

 Mukavaa viikon jatkoa sinulle!