Neuleliivi villapaidasta

Villapaidat ovat mahtavia tuunausmateriaaleja. Niitä voi muokata monin tavoin. Aika harvoja materiaaleja olen hakenut kirppareilta - vielä - mutta muutamia hyvia neuleita kyllä. Tässä tulee taas esimerkki siitä, että aika pienellä vaivalla voi saada aika kivan uudistuksen vaatteelle.

Tarina alkaa tästä villapaidasta. Se oli aika reilun kokoinen, joten se vaati ainakin kavennusta. Harkitsin ensin hametta, kun neulehameet onat aika kivoja, mutta päädyin kuitenkin liiviin.

Leikkasin toisen neuleliivin avulla hihat ja reunoja pois ja aloin ommella. Onneksi tämä ei ollut helposti purkautuvaa sorttia ja ompelut sai tehdä rauhassa.

Sivusaumojen ja hihansuiden ompelun jälkeen avarsin kaula-aukkoa ja se meni ehkä aavistuksen avarammaksi kuin alunperin ajattelin. Mutta lopputulos oli silti minusta sopiva. Lopuksi lisäsin vyölenkit rintojen alle - neuleliivi sai hieman lisää ryhtiä.

Osallistun tällä postauksella myös Pienen Linnun makrotex-haasteeseen "mukavuusalueen ulkopuolella". En useinkaan viihdy kameran edessä, mutta tällä kertaa haasteen yllyttämänä päätin tehdä niin.Tokikin kasvoni rajasin silti pois. Opettelin samalla kamerastani ajastus-toimintoa ja pääsin siitä jyvällekin. Muita haasteeseen osallistujia löytyy täältä.

Tästä samaisesta neuleesta olen tehnyt myös pipon ja kynsikkäät ja ne löytyvät täältä.

Mukavaa viikonloppua!

Opiskeluviikonloppu?

Millaista on aloittaa opinnot avoimessa yliopistossa? Ensin minulla oli ajatus siitä, että olisi kivaa opiskella psykologiaa. Sitten aloin ajatella aikovani opiskella aihetta. Nyt olen päässyt ajatuksissani siihen vaiheeseen, että kyllä, opiskelen psykologiaa. Olen tarttunut kurssikirjaan sillä ajatuksella, että tentin sen. Ensimmäinen kurssini koskee persoonallisuuspsykologiaa ja kirja "Meitä on moneksi" on johdatus aihealueeseen.

Tuntuu haastavalta aloittaa juuri tällä kurssilla - persoonallisuuspsykologiassa mennään syvälle minän eri ulottuvuuksiin ja aiheesta on paljon erilaisia teorioita ja tutkimuksia. Johdatteleva kirja sisältääkin paljon erilaisia näkökulmia aiheeseen, mutta ei syvenny juurikaan mihinkään. On myös haasteellista siirtyä luvusta toiseen - kirjaa ovat kirjoittaneet monet asiantuntijat ja ainakin itselle kokonaiskuvan muodostaminen tuntuu vielä vaikealta.

Yritänkin peilata kirjaa omiin kokemuksiini ja kirjoittelen ajatuksia lukuvihkoihin. Ne auttavat pysähtymään; kirjoittelen muistiin ydinkohtia yms. sekä heränneitä mietteitäni. Aiemmin toteuttamani kierrätysvihot ovat siis päässeet käyttöön!

Mietteitä tuntuu heränneen niin paljon, että naurahdin, kun törmäsin kirjastossa tähän kirjaan. Otin sen mukaani motivaattoriksi - voin omaksi ilokseni lueskella sitä, josko se antaisi lisää ajatuksia aiheeseen. Kirjan alussa oli ainakin niin motivoivia ajatuksia, että kirjoittelin niitä kartonginpalasille kirjanmerkeiksi.

Näin alkuun vaikeinta tuntuu olevan ajan löytäminen opiskeluun. Huomaan, että se vaatii sitoutumista perhearjessa - kun on jollain tavalla rauhallinen hetki, pitääkin ottaa kirja esille ompelukoneen sijaan. Onko minulla enää aikaa käsitöille? Uskoisin, että luovuuden tarpeeni pysyy sen verran korkeana, että myös käsitöille on edelleen tilaa.

Onko vuoden vaihtuminen saanut sinut opiskelemaan jotain uutta tai aloittamaan jonkin uuden harrastuksen? Minkä?

Energiaa ja intoa viikonlopun viettoon sinulle!

Sinisen sävyt

Törmäsin Villa Nannan ja Hääräämön -blogeissa mielenkiintoiseen haasteeseen Sinisen sävyt. Haaste on HommaHuoneen järjestämä ja tarkoituksena on tehdä käsitöitä vuoden aikana eri väreissä. Tammikuussa aloitetaan sinisellä värillä. Haaste kuulosti minusta niin kiintoisalta, että päätin osallistua.

Työn alla ei ollut keskeneräisenä sinisiä, joten niin taas vain aloitin uuden;) Vaatekaapissani on pyörinyt sininen farkkupaita tuunausideoita odottamassa ja nyt se sai tulta alleen. Katkaisin paidan ensin kainalon alta ja muotoilin uudelleen muotolaskosten avulla. Laitoin laskokset sekä eteen että taakse. Lisäksi piristin paitaa koristenauhojen avulla, olen saanut ne joskus Juju-kerhosta (käsityö-painotteisesta kirjakerhosta, joka sittemmin yhdistettiin Suureen Suomalaiseen kirjakerhoon).

Annoin työn jäädä tähän vaiheeseen muutamaksi päiväksi ja mietin ideoita hihoihin. Jättääkö ne pitkiksi vai tehdäkö niistä lyhyet. Ja niin vain vielä lyhensin ne ja laitoin samalla kuminauhaa kiristämään niitä vähäsen. Tykästyin.

Sininen on yksi kestosuosikkiväreistäni. Pidän sekä vaaleammista että tummemmista sävyistä. Jopa autoni on sininen. Pukeutumisessani on joskus ollut sinisempiä kausia, nykyisin vaatekaappini on monisävyisempi. Olen myös joskus käynyt värianalyysissä ja sielläkin on vahvistunut, että sininen pukee minua. Niin sitä vain usein luontaisesti pitää väreistä, jotka sopivat itselle.

Tiedättekö, mitä tapahtuu, kun yrittää kuvata käsityötä lattialla ja taloudessa on kissa? Se on kuin kutsu kävellä juuri sinne, mitä olet tekemässä....

 
Tässä vielä kuva vuodenvaihteessa tuunaamastani sinisen sävyisestä korusta.

Näillä ajatuksin mukana HommaHuoneen haasteessa. Itse haaste ja kommentteja muilta osallistujilta ensimmäisestä värihaasteesta löytyy täältä.

Mukavaa tiistaita!

Pipo ja kynsikkäät -setti villapaidan hihoista

Luin eilen Kototeko-blogista inspiroivan kirjoituksen järkiperäisestä vaatekaapista - olisi ihanaa, jos minunkin vaatekaappini olisi järjestyksessä ja näkisin yhdellä silmäyksellä, missä mikäkin vaatekappale sijaitsee. Nyt osaa vaatekaappiani valloittavat erilaiset keskeneräiset projektit ja jämätilkut aiemmista jutuista, kun olen kuvitellut käyttäväni ne kohta johonkin toiseen projektiin.

Siitä aloitin eilen, että mietin, onko jotain aivan liian vähän. Ja tajusin heti, että pärräilen huonoa valikoimaani pipoista. Käytössäni on kaksi pipoa, joista toinen on näihin keleihin aivan liian ohut. Työn alla on neuleliivi villapaidasta - siitä jää käyttämättä siis kaksi hihaa. Hymyillen kokeilin hihan suurempaa päätä päähäni peilin edessä ja totesin koon olevan varsin sopiva. Testailin samalla, mistä kohtaa lyhentäisin sen ja otin sakset esille. Pari siksakkia - mm. "hihojen" leveämmät päät yhteen ja taitto kaksinkertaiseksi ja kah, pipo oli valmis.

Tässä pipo avatussa muodossa

Samalla tein kapemmasta osasta kynsikkäät pipolle setiksi ja villapaidan ylijäämät tuli käytettyä. Ompelin peukalolle ja etusormelle omat kolonsa, muut kolme sormea saavat olla samassa.

Kyllä nyt kelpaa tallustella pakkasella - ainakin pipon osalta. Kynsikkäät saavat odottaa vähän leudompia kelejä;)

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Talven sävyt talteen -koru

Hienoista päätöksistäni huolimatta aloitin sittenkin uuden käsityön, mutta ehkä sitä ei lasketa, sillä sain sen heti valmiiksi;) Kyse on korutyöstä ja inspiraatio vain iski yhtäkkiä yllättäen. Olen kyllä tyytyväinen, sillä nyt saan korun käyttöönikin. Se on minusta makea esimerkiksi erilaisten neuleiden kanssa - ja näillä pakkaskeleillä niitä neuleita tosiaan tarvitaan!

Nyt kun on maa hieman valkoinen ja on kunnon pakkaskelit, on hyvä tallentaa maisema mieleen - vaikkapa näin korun muodossa. Hieman harmaata, sininen taivas ja valkoista. Rauhalliset kauniit sävyt.

Otin kuvan korusta sisälläkin, sininen sydän on todellakin sininen.

Sain Suurelta Suomalaiselta kirjakerholta taannoin nimipäivälahjaksi Vienna-kaulakorun. En kuitenkaan tyytynyt siihen sellaisenaan vaan muokkasin sen ihan uuteen uskoon. Purin ensin saamani korun osiin. Se oli minusta liian lyhyt ja kaipasin siihen myös riipusta.

Lisäsinkin koruun sinisen sydänriipuksen ja hopeansävyisiä koristeita väliin. Toteutin korun korupiikeillä - niistä on muotoutunut suosikkejani.

Tässä vielä pari maisemakuvaa lisää. Ei kyllä kauaa tarkentunut ulkona kuvailla:)

Mukavaa viikonloppua!

Käsityölahjat

Tein muutamia joululahjoja tänä vuonna itse ja pyrin myös valitsemaan ostamani lahjat henkilöitä ajatellen. Koenkin, että lahjani ovat rakkaudella ja lämmöllä tehtyjä ja ostettuja tänä vuonna. Vaikka olenkin voinut käyttää rahaa väemmän kuin viime vuonna, voin silti olla niistä iloinen ja ylpeä.

Lahjoihin, kuten myös moniin muihin jouluun liittyviin asioihin, liittyy nimittäin niin paljon arvoasetelmia ja herkästi myös mielipahaa. Miten toisen antama lahja ei ole samalla tavalla arvokas kuin oma tai miten on salaa toivonut jotain muuta. Helposti myös päätyy antamaan sitä turhaa krääsää, jota jo muutenkin pursuaa jokaisen nurkissa. Pysähdyinkin miettimään etukäteen jokaista lahjansaajaani ja toivomaaan, että löytäisin jokaiselle jonkin sopivan ja inspiroivan lahjan. Onnistuin sitten siinä tahi en, huomasin, että tämä ajattelu vähensi stressiäni ja lisäsi myönteisiä ajatuksia.

Miten lahjoihin sitten suhtauduttiin? Aikuisten osalta tein käsityölahjoja sellaisille, jotka itsekin tekevät käsitöitä ja jotka siis arvostavat itse tehtyä. Samoin kertoessani itse tekemistäni jutuista pyrin tuntemaan hienoista ylpeyttä;) Ja kiinnostusta, kun joku kertoi omista itse tekemistä lahjoistaan;)

Kokosin tähän postaukseen itse tekemäni joululahjat. Nappasin kuvia myös saamistani itsetehdyistä lahjoista.

 

 Tuubihuivi käsivarsineulonnalla

 

Virkattu kori - tärkkäys ehti kuivua, mutta en muistanut ottaa kuvaa valmiista työstä...

 

Virkattu nalle

 

Tuubihuivi käsivarsineulonnalla ketjusilmukkaketjusta

 

Ahmatit

Sain itse myös itsetehtyjä lahjoja:) Lahjapaketeista löytyivät seuraavat itsetehdyt kivat yllätylset:

Pieni kori kahvipusseista

Sukkia lapselleni

Kukkakoriste

Mukavaa loppuvuotta sinulle!

Keskeneräiset joululahjat

Pidin itselleni käsitöiden suhteen "kurinpalautuksen". Että nyt on aika saattaa keskeneräisiä valmiiksi sen sijaan, että aloittaisin koko ajan uusia nurkkiin pyörimään. Välillä nimittäin pystyn tekemään yhtäkin kerrallaan ja saattamaan sen valmiiksi ja aloittamaan sitten vasta seuraavaa, mutta jotenkin homma lähti käsistä ennen joulua ja nyt on sitä ja tätä keskeneräistä pussukkaa...

Ensimmäisenä valmiiksi sai tulla keskeneräinen joululahja. Aloitin ensimmäisen käsivarsineulonnalla tekemäni tuubihuivin jälkeen toista, mutta se jäikin alkuinnostuksen jälkeen puolitiehen. Olin suunnitellut tekeväni sen eräälle ystävälleni, jota en nähnytkään ennen joulua, mikä mahdollisti myös työn jättämisen niin ikään kesken. Olen kuitenkin korvamerkannut tämän hänelle ja toivon tapaavani hänet pian - nyt olisi ainakin huivi valmiina;)

Tällä kertaa virkkasin Rustika-langasta ensin ketjusilmukkanauhaa suurella koukulla ja sitten tein siitä nauhasta käsivarsineulonnalla pitkähkön huivin. Lopuksi "ompelin" päät yhteen käsin pujottelemalla ketjua silmukoiden väleistä. Silmukoita työssä oli 11, eli neulonta itsessään oli nopeaa, kun ehti vain virkata ensin niitä ketjusilmukoita. Tein niin, että virkkasin aina ensin jonkin pätkän ketjua ja sitten neuloin ne käsivarsieni avulla. Virkkaushetkillä työ lepäsi käsivarrella (ja keskeneräisenä talouspaperirullatelineessä).

Voisin tässä samalla esitellä samasta langasta valmistamani nallen - joka ehti tulla juuri jouluaattona (siis ajoissa) valmiiksi! Ja lapseni tunnisti sen nalleksi ja suhtautuu samoin kuin muihinkin pehmoleluihinsa, välillä se kulkee mukana ja välillä odottaa nurkassa huomiota. Mitään ohjetta en käyttänyt, virkkailin vain kiinteitä silmukoita mieleni mukaan. Se on todella innostavaa, kun voi tehdä käsitöitä oman mielikuvituksensa mukaan, eikä ole riippuvainen siitä, löytääkö jonkin kivan ohjeen.

Mukavaa päivää sinullekin!