Minua välillä mietityttää blogini tarkoitus ja mihin sillä haluan vaikuttaa. Eilen mieleeni juolahti ajatus "Luo itse oma tyylisi" ja ajattelin, että siitähän siinä on kyse. Mutta heti perään oivalsin, että kyse ei ole vain vaatteista ja koruista ja sellaisesta, vaan kyse on jostain suuremmasta asiasta, oikeastaan kaikesta elämään liittyvästä. Ajatuksista, asenteista... Myös syvemmistä arvoista, vaikka en ole niitä vielä blogiini kovin paljoa tuonutkaan.
Työstän nimittäin parhaillaan myös ajatuksiani ja tunteitani - en vain vaatekaappini sisältöä. Olen huomannut, että ajatuksillani on paljonkin vaikutusta siihen, miten mielestäni voin pukeutua ja olla. Tajusin eilen myös, että minulla on edelleen paljon rajoitteita, vaikka haastan itseäni opettelemaan uusia toimintamalleja. Mistä ne sitten tulevat? Niin kurjaa kuin se onkin, olen ollut koulukiusattu - sellainen jättää syvät arvet ja ajatuksia itseään kohtaan, joita ei edes huomaa, saati sitten ymmärrä. Mutta siitä huolimatta ne eivät välttämättä rajoita koko loppuelämääni, sillä vähän kerrassaan tiedostan ja käsittelen niitä eteenpäin.
Oivalsin myös, että mielessäni on esimerkiksi ajatus, että "en voi olla kiinnostunut tyylistä tai muodista. Että muoti on pinnallista ja samoin muotiblogit." Vai ovatko? Lähdin kyseenalaistamaan omia ajatuksiani aiheesta lisäämällä blogiluettelooni pari muoti/tyyliblogia. Uskon, että ne rikastavat jollain tavalla elämääni ja antavat uusia ideoita.
Niinpä, en tietenkään ole voinut olla kiinnostunut mistään kauneuteen liittyvästä, koska minua on kiusattu ulkonäöstäni. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että olin ihan nätti tyttö, vähän epävarma vain. Ja se epävarmuus antoi tilaisuuden kiusaajilleni. Miten nättiä tyttöä on voitu kiusata, vaikka hän halusi vain, että muut pitäisivät hänestä? Olen alkanut tuntea itseäni kohtaan hiljalleen myötätuntoa ja antanut tietynlaisen kovuuden itseäni kohtaan sulaa pois. Että minullakin on oikeus olla väsynyt, levätä, nauttia elämästä... Tai olla kiinnostunut vaatteista, kaikesta kauniista ja naisellisesta.
Tästä kertoo myös eräs vaatteeni tarina - ruma ankanpoika. Se oli yksi tapa työstää tätä kaikkea eteenpäin varsin konkreettisella tavalla. Yksi keino hyväksyä sitä elämäni raskainta vaihetta osaksi tätä päivää - ja muodostamaan sitä osaksi jotain kauniimpaa kokonaisuutta. Samaa tapahtuu mielessäni. Hyväksyn kiusatuksi tulemisen kokemuksia ja tunteita, muodostaen niistä ihan uudenlaista kokonaisuutta ja tarinaa. Ne kokemukset ovat osa herkkyyttäni ja tarttumapintaa - ymmärrän niiden kautta erilaisia ihmiskohtaloita ja käyttäytymismalleja - mutta myös mahdollisuutta muutokseen ja sitä, miten kivuliasta se voi olla.
Tuuunasin juuri tämän sinisensävyisen perhoskorun lyhentämällä pitkähkön ketjun ranneketjuksi ja lyhyemmäksi kaulakoruksi.
Otin pois vanhan riipuksen ja laitoin tilalle uusia. Erityisesti perhoset kuvaavat minulle vapautumista - lentämistä vapaana.
Olemassaolevista koruistakin voi tuunaamalla tehdä omannäköisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti