Oma virkkausjoulukalenteri - luukku 13

Kuinka helposti käykään niin, että lapselle/lapsille on oma joulukalenteri ja toisinaan useampia, mutta itselle ei ole ollenkaan.

 

Tänä vuonna päätin toteuttaa virkkauskalenterin! Kerroksia on tulossa kutakuinkin 24, joten ajatuksena olisi käyttää rauhoittumiseen jouluisen (kiireisen?) arjen keskellä aina kerros per päivä. Se on omaa aikaani, jolloin voin hengähtää ja vain olla. Nauttia siitä, että ajatukset voivat seisahtua hetkeksi, eikä tarvitse suunnitella tai toteuttaa sillä hetkellä muuta.

Mitä tästä sitten on tulossa...? Teen siksak-hametta Virpi Siiran Oma Koppa -blogin ideaa hyödyntäen. Siihen on kuitenkin tulossa myös vähän extrajuttuja - siitä lähempänä joulun pyhiä...

Idea iski vain vähän myöhässä ja muutaman rivin olen jäljessä - mutta välillä saavutan rivi per päivä -ajatusta:) Lankana olen käyttänyt Novitan Seitsemää veljestä ja Nallea - Nallen laitoin kaksinkertaisena.

Jouluvalmisteluni sujuvat myös lepsakkaasti, vähitellen. Välillä on sotkua ympärillä, mutta laittelen tasaiseen tahtiin hiukan joulua ympärilleni. Esimerkiksi jouluiset verhot ripustin, kun oli sopiva fiilis ja äskettäin laitoin tämän ihanan löytämäni Pöllö-vahakankaan pöydälle. Se on jouluinen, mutta ei kuitenkaan liikaa - niinpä sitä voi käyttää vielä joulun jälkeenkin:)

Ajattelen, että joulun tunnelma voi syntyä rennolla fiiliksellä pienistä jutuista, eikä välttämättä suurempaa kertaurakkaa tarvita.

Ihanaa adventtipäivää myös sinulle! Onko sinulla oma joulukalenteri? :)

Aloitusbuumi menossa

Miksiköhän välillä tulee sellainen olo, että haluaa aloitella kaikkea uutta, mutta ei varsinaisesti keskittyä mihinkään tai saattaa mitään valmiiksi?

Näin joulun alla tämä tuntuu varsin haasteelliselta, kun mieli on aloittamassa vain kaikkea uutta koko ajan... Lahjoja ei ole tullut paketteihin, ei. Sen sijaan aloitin virkkaamaan tällaista hametta ja vielä itselleni.

Idean bongasin Oma koppa -blogista. Kyseessä on siksak-hame. Aion käyttää tähän muutaman jämälankakerän ja kokeilla, riittävätkö ne:)


Aloitin myös tuunaamaan lapselle mekkoa yhdestä aiemmin itselleni virkkaamasta liivistä, mutta joka on jäänyt jostain syystä kaapin perukoille.

Niin ikään työn alla on myös "voi taivas" mekko.Ja tietysti monta muutakin näiden lisäksi. Nämä nyt sattuivat olemaan käsillä...

Olen myös aloittamaan lukemaan ties kuinka monta kirjaa. Aloitan, laitan syrjään, aloitan taas seuraavaa uutta...

Olen miettinyt, mistä tämä aloitusbuumi oikein kumpuaa. Uskoisin, että se liittyy uusien opintojen aloittamiseen. En oikein tiedä, mitä on tulossa ja mitä kaikkea siitä kumpuaa, niin sama tunne tuntuu tulevan käsitöihini. Mietin montaa asiaa opinnoista, esimerkiksi miten haluan aihetta lukea. Luenko vain "hauki on kala" tyylillä vai yrittäisinkö ottaa tutkivan otteen, ikään kuin miettiä lukemastani jatkokysymyksiä ja syventää ajatuksiani. Olen taipumassa tähän jälkimmäiseen. Mietin myös, paljonko varaan aikaa ja miten onnistun siinä niin, että se antaisi uutta innostusta enkä vain suorittaisi kursseja.

Kun ymmärrän nämä mietteeni, on minusta oikein loogista, että haen uutta otetta ja ideoin paljon ilman, että toteutusta oikein syntyy:)

Kalenterin kannet energisoiviksi

Edellinen ideani kalenteripussukaksi ei oikein toiminut. Halusin kuitenkin pitäytyä tumman punaisessa ja kokeilla, josko tällainen punottu versio toimisi.

Leikkasin villakangasta n. 1,5 cm suikaleiksi ja punoin niistä reilun kalenterin kokoisen alueen.

Sen jälkeen ompelin ne kiinni toisiinsa ompelukoneella ja tein päihin taskut.

Oli aika helppo ja yksinkertainen toteuttaa! Ideoita muistikirjojen ja kalenterien kansille löytyy myös esimerkiksi Virpi Siiran Oma Koppa -blogista.

Harmi, että valo ei oikein riitä kuvaamiseen ja ihana tummanpunaisen sävy ei pääse oikeuksiinsa. Väri on mielestäni varsin energisoiva ja tuo toivottavasti uutta energiaa uuteen vuoteen.

Mukavaa viikonloppua!

Joulu lähestyy

Voiko joulua valmistella hiljalleen ilman stressiä? Ainakin päätin tällä kertaa yrittää... Laitoin eilen esille muutamia joulukoristeita joulufiilistä tuomaan, ilman sen suurempia siivousurakoita. Kotoa oppimani malli on nimittäin sellainen, että ensin pitäisi siivota urakalla ja vasta sitten voi laittaa jotain kaunista esille - jos siihen jää energiaa.

Käänsin tämän ajatuksen ympäri ja tein jouluisen nurkkauksen keittiöön. Mietitään siivouksen aloittamista sitten myöhemmin:)

Ompelutyöni eivät oikein ota edistyäkseen. No, joskus on sellainen fiilis. Ompelen itselleni takkia ja se jämähtää paikalleen tämän tästä. Mutta sitten päätin tehdä muuta ja ompelin lapselleni fleesestä lämpöisen ja jouluisen hameen sekä pikkulapaset ja vielä nallelle joululakinkin. Oli mukavaa saada jotain saman tien valmiiksi.

Korjasin myös yhtenä päivänä korujani. Kun on innostunut tekemään koruja, oppii myös korjaamaan niitä. Samalla saa työlleen "palkan", kun korun korjaamiseen meneekin rahaa varsin vähän. Tästä korusta esimerkiksi oli kiinnitys irronnut, joten laitoin sille uuden, hintaa osalla oli 0,15 euroa. Ihan yhtä hieno siitä ei tullut, laitoin pikaliimaa vähän liikaa ja se tursusi ulos, mutta eipä se kaulassa näy;) Korjauspalveluni on kyllä vähän hidas, kesti ainakin puoli vuotta toteuttaa se... Mutta toisaalta opin juuri tällaisen kiinnitystavan, en ole aiemmin laittanut puristettavaa päätä.

Verikuun korukin sai uuden renkaan ympärilleen, virkattu kehys kun ei pysynyt mallissaan. Korutarvikekaupan myyjä vieläpä ystävällisesti porasi reiän riipuksena toimivaan nappiin ilman tyrskähtelyjä:) Kaikkea sitä asiakkaat keksivätkin... Toisaalta hän intoutui esittelemään omia ideoitaan, joten se ei ehkä ollutkaan niin huono!

Tässäpä näitä jouluisia puuhiani, yritän taas päästä kirjoittamisen makuun arkielämässänikin.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Psykologiaa opiskelemaan?

Olen jo jonkin aikaa pohdiskellut, että mitä työni suhteen tekisin ja hoitovapaa on antanut siihen hyvät eväät. Olen mm. toiminut eräässä paikallisessa yhdistyksessä aktiivijäsenenä, ollen mukana viestinnässä ja johtokunnassa. Tämä on antanut mahdollisuuksia osallistua myös moniin mielenkiintoisiin tapahtumiin, kuten mentorointiin ja erilaisiin urailtoihin.

Olen pikkuhiljaa alkanut hyväksyä sen, että työni - vai pitäisikö sanoa urani - kaipaa uusia tuulia ja uutta näkökulmaa. Olen miettinyt matkan varrella muun muassa siitä, mistä olen työssäni pitänyt ja mistä en, ja millaiset asiat uusien kokemusten valossa vaikuttavatkin mielenkiintoisilta. Myös vanhemmuus on antanut näkökulmaa lapsuuteen ja persoonallisuuteen ja usein mietinkin, että onko jokin tapani toimia aidosti omani vai kenties opittu.

Olenko kiinnostunut asioista vai ihmisistä? Aikaisempi työni on kyllä ollut työskentelyä ihmisten kanssa (sekä erilaisten tiimien että asiakkaiden), mutta se on ollut hyvin faktapohjaista. Organisaatiomme / työssäni keskittyminen on ollut asioissa ihmisten sijaan, vaikkakin oma mielenkiintoni on pyörinyt myös ihmisissä, esimerkiksi jaksamisen tukemisessa ja stressinsietokyvyissä sekä motivaation kehittämisessä ja oppimisessa.

Olen kokeillut viime vuoden aikana muun muassa mentorointia mentorin näkökulmasta käsin sekä hieman myös coachingia. Lisäksi taustallani ollut työuupumus on antanut loputtoman mielenkiinnon ihmisen psyykettä, ajattelua ja tunteita ja tunteiden käsittelytaitoja kohtaan. Käsitöiden kautta olen myös oppinut erilaista tunteiden ja ajatusten työstämistä ja usein kerronkin, mitä mielessäni on liikkunut käsityötä tehdessäni.

Niinpä jonkin aikaa asiaa mietittyäni olen päättänyt kirjautua avoimeen yliopistoon psykologiaa opiskelemaan. Uskon, että se voi antaa uutta näkökulmaa niin työhöni kuin vapaa-aikaanikin ja uutta innostusta on mielessäni ainakin jo herännyt. Olen myös ollut helpottunut, sillä asia antaa tulevalle uutta suuntaa. Mielessäni on pyörinyt mm. ajatus siitä, että "tämä on elämänmittainen matka". Niin ikään se antaa mielelleni aikaa siihen, että muutos voi tapahtua hitaastikin ja omassa tahdissaan. Tämä ei ole mikään sprintti.

Lisäsin jo yhden aiheeseen liittyvän blogin suosikkeihini ja kaikenlaista psykologista pohdiskelua lienee luvassa lisää käsitöiden ohessa:)

Pieni pussukka

Jäi pieniä tilkkuja laukkutyöstä.

En raaskinut heittää roskiin. Ompelin.

Siitä tuli pieni pussukka. Mitä sille tekisi?

Hah haa, sinne mahtuu lankakerä!



Otin pussukan ja laukun päivällä mukaani ulos aurinkoon:)

Mukavaa tiistai-iltaa!

Minttu neulelaukku

Piti tehdä kaikkea muuta, mutta iski inspiraatio tuunata. Itselleni idea lähtee usein vaatekaapissa pyörivistä "ylimääräisistä" vaatekappaleista, niin tälläkin kertaa. Kaapistani löytyi tämä neule, joka vähän kiristi ja siinä oli myös paljon nyppyjä.

Ihmettelin ensiksi, mitä soitä tekisi, mutta sitten mieleen juolahti idea - siitä tulisi laukku! Otin oikeastaan sakset saman tien käteeni. Kainaloiden alta poikki ja helmaa vähän auki. Päätin ommella helman reunat taittaen yhteen. Siis miten sen selittäisi - ehkä kuvien avulla.

Alareunan jälkeen lisäsin laukulle vuorin ja aloin työstää läppää. Käytin siihen hihat sekä kauluksen kivaa kuviota.

Tein myös reunoihin kiinnittimet hihnoille. Hihna on peräisin yhdestä toisesta laukusta. Siinä oli kaksi vaihtoehtoa ja tämä on jäänyt ylimääräiseksi.

Laukku on mitoitettu siten, että sinne mahtuu esimerkiksi kansio ja samalla jotain muuta pientä. Nyt sen sisällä on ohuehko kansio. On muuten mielenkiintoista, miten helposti käsitöistä herää erilaisia tunteita. Tästäkin esimerkiksi heräsi sen valmistuttua, että mitä kaikkea muuta olisi kenties pitänyt tällä välin tehdä, eikä että tulipa siitä hieno. Ajattelen kuitenkin, että ylpeyttä omista töistä voi opetella ja olen varsin iloinen, että osaan tuunailla vaikka mitä. Tällaista siitä syntyi tällä kertaa.

Edit: lisää kuvia laukusta löytyy täältä.

 Mukavaa alkanutta viikkoa!